Kiireesti sieppasi pappi vaatteet yllensä. Sydän alkoi kiivaasti sykkiä. Ehkä se jo osasi huonoja uutisia aavistaa. Hän aukaisi ulko-oven ja astui rappusille.
— Tässä olen, hyvä Billeghi. Mitä teillä on tuomisia?
Billeghi ei kuitenkaan seisonut enää siinä, vaan loitompana tiellä, viljakuormansa vieressä irrottamassa koria, missä pikku Veronka ja hanhi olivat. Hevoset olivat väsyneet, päät painuksissa. Toinen niistä olisi mielellään laskeutunut maata ja sitä jo yrittikin, mutta vetotanko esti. Koettaessaan painautua toiselle kylelleen se tunsi valjashihnojen painuvan nahkaansa, eikä hevosen kunnia salli mukavuutta etsiä niinkauan kuin valjaat ovat selässä. Oudosti ovat silloin asiat, kun valjaissa oleva hevonen makaamaan laskeutuu. Niin kehittynyt on hevosella velvollisuudentunto.
Billeghi sattui kääntymään ja huomasi nyt papin seisovan rappusilla.
— Ka, Jankó! Kas, kuinka olet kasvanut! Sinustapa on tullut solakka mies. Kyllä äitisi ihmettelisi, jos eläisi. Lempo vieköön tämän köyden, sain siihen liian lujan solmun.
Pappi astui muutaman askeleen rattaita kohden, missä isäntä Billeghi yhä puuhaili saadakseen koria kuormasta irti. Sanat "jos äitisi eläisi" tuntuivat hänestä kuin kiven isku vasten otsaa; päätä alkoi huimata, jalat horjua.
— Mitä puhuitte äidistäni? — sopersi hän kalpeana. — Onko äitini kuollut?
— Jo laski raukka lusikan kädestään. Mutta tässä, — ottaen taskustaan puuvartisen linkkuveitsen hän alkoi sahata poikki köyttä, — on pikku sisaresi, vaan Herra armahtakoon, minullahan on oikea kananpää, en jaksa edes muistaa että puhuttelen pappia… toin tänne kunnianarvoisan pastorin pikku siskon. Mihin saan hänet viedä?
Näin sanoen nosti hän kuormalta korin, missä lapsi nukkui sikeästi ja rauhallisesti, hanhi vieressään. Hanhi näytti vartioivan tyttöä kuten hyväkin lapsenpiika, karkoittaen alituisilla päänliikkeillä pois kärpäset, jotka olivat halukkaita asettumaan lapsen huulille, aivankuin hunajaa niistä imeäkseen.
Syksyisen päivän kalpea rusko punasi korin ja siinä nukkuvan lapsen. Kysyvästi loi isäntä Máthé vaaleansiniset silmänsä pappiin, odottaen että tämä jotakin vastaisi.