Pormestari hymyili voittoisasti.

— Senpätähden sanoin sinulle jo, veikkonen, että meidän on ennen kaikkea päästävä sateenvarjosta selville.

— Mennään oitis! Mennään hakemaan kirkkoherraa!

Maa ihan poltti hänen jalkojensa alla. Hän oli jo saavuttamaisillaan perintönsä ja nyt se taas uhkasi haihtua kuten virva, joka vaeltajaa peräänsä eksyttää.

Helppo oli tavata kirkkoherraa, hän kun paraikaa syötteli kyyhkysiään lakan luona.

— Pyhä isä, — puhutteli häntä Wibra, joka jo eilen illallispöydässä oli tullut sinuksi tulevan lankomiehensä kanssa. — Pormestari haluaisi, kun kerran on täällä, nähdä teidän kuulua sateenvarjoanne. Saako?

— Kyllä. Ja oitis huusi hän Adameczin leskelle, joka paraikaa kyni kanaa portailla:

— Tuokaahan tänne kirkon avain!

Eukko pyörähti noutamaan avainta, ja pastori käyden edellä vei vieraansa kirkkoon, sen viileiden holvien alle, ohi ajan tummentamien penkkirivien.

Miten kauniit ovatkaan nämät yksinkertaiset maalaiskirkot ja kaikki, mitä niihin kuuluu! Nurmikko kirkon ympärillä, punaiset, vihreät ja monen muun väriset kirkkoliput sisässä ja penkkien kulmissa lempeiden naispyhimysten, pyhän Barbaran ja pyhän Rosalian kuvat riippumassa nauhoistaan. Miten monta pyhää legendaa yhdessä! Taivaan asujat ovat tuodut tänne puolitiehen — kirkko on näet puolitiessä taivaaseen — missä he voivat olla yhdessä täällä maan päällä elävien kanssa. Kuorissa pääalttari, lapsille pähkinöitä jakelevan pyhän Nikolauksen, Glogovan tähänastisen suojeluspyhimyksen kuvineen. — Sanoin, tähänastisen, sillä viime aikoina on pyhä Pietari alkanut hänen leipänsä perään kurkotella. — Vasemmalla vihkivesiastian kohdalla Kristuksen kuva, oikea ruususeppele orjantappurakruunun päällä. Siinä rukoili nuori pappi sinä päivänä, jolloin Billegi Máté toi orvoksi jääneen Veronkan hänen luokseen. Kaikki on täällä niin hiljaista ja majesteetillista; rauhaa ja lohdutusta henkivät nuo vakavat seinätkin sekä pyhänsavun tuoksu vielä nytkin, aivan kuin se ei olisikaan sunnuntaista lähtien haihtunut; yhtyneenä liinatukkaisten Glogovan tyttöjen resedakimppujen tuoksuun se täällä viihtyy ja liitelee, yläikkunoista sisään hiipivien auringonsäteiden kimaltelevilla harjoilla.