— Kuulkaas, mihin olette pannut kirkon sateenvarjon vanhan varren?
Adameczin leski paistoi ensin valmiiksi lettuset, nosti ne varovasti vadille, missä niitä oli ennestään aimo läjä ja kääntyi sitte vasta katsomaan kuka häntä puhutteli.
— Sitä vanhaa varttako kysytte, kulta kunnioitettava herra? Asianlaita on niin, että lapsenlapseni, pikku Matyko sairastui viime vuonna… Juuri kaalin kypsymisen aikana, saattoipa se olla vähän aikaisemminkin…
— No olipa milloin tahansa!
Adameczin leski kaatoi rauhallisesti uutta taikinaa paistinpannuun.
— Tuota noin… Matykosta puhuin. Pahat silmät olivat sen häneen panneet. Pikku Matyko on suloinen lapsi…
Wibra polki kärsimätönnä jalkaa.
— Vai ette sano, missä se on?
— Tuollahan se syö nurkassa.
— Sateenvarjon varsiko?