— Voi minua! — huoahti Wibra epätoivoissaan.
— Mennään etsimään, — pormestari kehoitti.
— Mistä?
— Ympäristöstä, sillä varmaan hän on jossain lähiseuduilla; kohta saamme tietää, missä.
— Voi, eihän se ole niinkään helppoa, — Wibra huokasi syvään. — Vain saduissa on sille varalle peilejä olemassa…
— Minä kokoan tänne kohta koko paikkakunnan!
Wibra pudisti epäilevästi päätään. Oliko herra Sztolarik mennyt päästä pyörälle, kun aikoi tuoda tänne koko tämän rotkoisen paikkakunnan laaksoineen, metsineen hakemaan Veronkaa. Herra Sztolarik todellakin jotain semmoista ajatteli. Veronka on saatava esiin vaikka mistä, asiat kyllä sitte itsestään selviävät.
— Missä kirkkoherra? — hän kysyi töllisteleviltä ihmisiltä.
— Meni pellavalikojen luo katsomaan, olisiko neiti sinne hukkunut.
— Missä on kellonsoittaja?