Pastori kummasteli tuota kaikkea yhä enemmän, puhumattakaan Urszinyista, joka samana iltana käydessään toveriansa tervehtimässä sai kuulla päivän tapahtumista. Pastorin kertoessa Adameczin lesken tarjouksen hän jo löi käsiään yhteen:

— Vai Adameczin leski? Tuo vanha noita? Ja vielä palkatta? Jottako Jumala maksaa? Kuule János, ei ole vielä sitä kummaa kuultu että glogovalainen olisi Jumalaa takuumieheksi hyväksynyt. Olet todellakin lumonnut nämät ihmiset.

Pappi hymyili vain itsekseen, syvä hartaus valtasi hänen mielensä. Hänkin ymmärsi ihmeen tapahtuneen. Tämähän kaikki oli niin kummallista, käsittämätöntä. Hän aavisti kuitenkin tämän muutoksen alkusyyn. Oli näet kuultu se rukous, jonka hän oli kirkon kivilattialle polvistuen Jeesuksen edessä rukoillut. Jeesus oli poistanut glogovalaisista itsekkään mielen ja antanut heille kullekin omansa sijaan. Jeesuksen henkäys vielä ilmeni noiden ihmisten kasvoilla ja käytöksessä…

Oli todellakin ihme tapahtunut! — Sateenvarjosta liikkuvia huhuja hän ei kaikkia saanut kuullakaan, ja yleensä hän niille vain nauroi. Hän ei tosin käsittänyt, miten se oli sinne joutunut, olipa tuota hetken ihmetellytkin, mutta sitte hän ei siitä sen enempää välittänyt, asetti sen vain erääseen nurkkaan siltä varalta että oikea omistaja tulisi sitä noutamaan. Vaikka eipä tuo ollut kaiken kaikkiaan edes viidenkolmatta kreutzerin arvoinen.

Mutta tämän päivän tapahtumat eivät vielä tähän loppuneet. Illalla levisi salaman tavoin tieto, että Gongoly Mihalyn, Glogovan pohatan emäntä oli hukkunut Bjela Voda-jokeen, joka rankkasateesta oli paisunut tulvimaan. Onneton vaimo oli mennyt porraspuita myöten toiselle rannalle noutamaan sinne joutuneita hanhiaan, olipa sieltä jo tuonutkin kerran hanhikukon ja mustahelttaisen hanhen kainalossaan, mutta yrittäessään mennä noutamaan vielä kahta luiskahti hänen jalkansa ja hän putosi vaahtopäisnä kuohuvaan koskeen. Herranen aika, aamulla ei siinä kohdassa ohut vettäkään, ainakin olisi vuohi jaksanut sen juoda yhdellä siemauksella, ja puolipäivään mennessä se jo oli paisunut vuolaaksi virraksi, niellen ainiaaksi emäntäparan, kun ei ketään edes sattunut olemaan lähettyvillä. Häntä etsittiin koko iltapäivä, koluttiin kellarit, ladot, ullakot, kunnes virta illalla heitti ruumiin rannalle Lehotan kylän kohdalle.

Sieltä löysivät hänet lehotalaiset ja muuan heistä lähti ratsain tuomaan sanaa Gongoly Mihalylle.

Tapaus synnytti kylässä suurta tohinaa. Suurissa joukoin kerääntyi ihmisiä kadulle keskustelemaan.

— Niin, voittaa se Jumala rikkaatkin!

Klincsok käväisi pappilassakin.

— Ylihuomenna on suuret hautajaiset!