Halápin kylässä oli opettajan leski kuollut. Opettajankin hautajaisissa saattajat saivat istua kuivin suin. Mitenkäs sitte muuten lesken kohta perään mennessä? Eihän tältä jäänyt maailmaan muuta kuin yksi vuohi, lihotettava hanhi ja kaksivuotias tyttölapsi. Hanhea olisi pitänyt lihottaa vielä ainakin viikon päivät, mutta nähtävästi ei opettajan rouvaparka jaksanut niin kauan odottaa. Hanheen nähden hän kuoli liian aikaseen, lapseen nähden liian myöhään, sen ei näet olisi pitänyt syntyäkään, — kunpa olisi Jumala ottanut luokseen vaimon samalla kertaa kuin miehenkin. Lapsukainen syntyi isän kuoltua, ei sentään liian myöhään, jo kuukauden, parin perästä. Saatte leikata kielen suustani, jos menen jotain pahaa puhumaan. En puhu, enkä ajattelekaan.
Rouva oli kunnon ihminen — mutta miksi hänelle vielä tuo kuopus? Helpompi olisi hänen ollut mennä toiseen maailmaan, jos olisi voinut viedä kuormansa mukanaan, kuin nyt jättämällä hänet tänne. Mutta syntihän olisi ollut sellaista ajatellakin…
Ja herranen aika, olihan opettaja-vainaalla jo papiksi lukenut aikuinen poikakin. Kelpo mies, vahinko vain ettei ollut vielä kyennyt äitiänsä auttamaan, itsekin kun tähän asti oli ollut erään kovin köyhän papin apulaisena jossain kaukana slovakkien maassa. Vasta nyt huhuttiin hänen parisen viikkoa sitten päässeen vakinaiseksi kirkkoherraksi erääseen Glogova-nimiseen pitäjäpahaseen jossain Selmeczbányan ja Beszterczein vuorten vaiheilla. Asuupa täällä meidän kylässä mieskin, Kapiczány János, joka on kerran karjapoikana siellä käynyt; hänen mielestään se on ihan kelvoton maailman kolkka.
Juuri nyt kun pappi olisi kyennyt vähäsen auttamaan äitiänsä, piti opettajanrouvan kuolla.
Mutta emmehän me saa häntä enää henkiin heräämään, vaikka miten päivittelisimme, jonkatähden tahdonkin vain Halápin kylän kunniaksi mainita että rouva-vainaja saatettiin hautaan kaikella kunnialla. Hautauskustannuksiin ei tosin kertynyt tarpeeksi varoja, pitipä niiden täytteeksi vielä myydä vuohikin, mutta hanhi toki jäi. Vaan kun ei sille jäänyt maissia ruuaksi, laihtui se jälleen; äskeisen raskaan läähätyksen sijaan palasi säännöllinen hengitys, suuri maha katosi ja hidas käynti vaihtui entiseen ketteryyteen, sanalla sanoen hän pelastui varmasta kuolemasta suorastaan toisen olennon kuoleman kautta. Jumalan viisaasta kaitselmuksesta näet elämä sekä sammuu että säilyy. Uskokaa pois, kun sanon että taivaallisiin kirkonkirjoihin ovat merkityt järjettömät eläimet yhtä hyvin kuin järjellisetkin ja että edellisistä ehkä pidetään yhtä hyvää huolta kuin kuninkaista ja ruhtinaistakin.
Joka tapauksessa hyvä Jumala on viisas ja voimallinen — mutta eipä kunnanesimieskään eli kylätuomari ole mikään pieni herra. Kohta hautajaisten jälkeen hän määräsi että tyttölapsi — ristinimeltään Veronka — saa kulkea yö ja talo; kymmenniekka vieköön hänet joka aamu paikasta toiseen ja katsokoon että lapsi saa tarpeellista hoitoa.
— Ja kuinka kauan tätä tulee kestämään, herra tuomari? — kyselivät lautakunnan jäsenet huolestuneina.
— Kunnes katson sopivaksi toisin määrätä, — vastasi Nagy Mihály lyhyeen.
Tällä kannalla olivatkin asiat kymmenisen päivää, kun levisi tieto että Billegi Máthé ja Koczka Ferencz lähtevät Beszterczrbányaan myymään vehnäänsä, siellä päin kun näet eivät juutalaiset vielä kuulu olevan niin ovelia kuin täällä.
Nagy Mihály käytti tilaisuutta hyväkseen.