— Kun kerran vievät sinne viljaansa, ottakoot mukaan tuon lapsenkin veljensä luo Glogovan pappilaan. Jossain sielläpäinhän se Glogova lienee.
— Ei suinkaan, ei se sielläpäin — inttivät miehet.
— Siellä pitää olla, ja siihen piste, — päätti kunnanesimies asian.
Isännät kyllä estelivät ja päivittelivät, miten suuren mutkan tekee se matka heille ja miten se käy heille vaikeaksi, mutta mikään ei auttanut. Käsky kuin käsky. Muuanna keskiviikkopäivänä nostettiin Billegin rattaille vehnäsäkkien päälle kori, jossa istua kyykötti Veronka ja hänen ainoa perintönsä hanhi hänen rinnallaan. Kylän hameväki oli paistanut piirakoita ja pannukaakkuja eväiksi orvolle lapsiparalle tämän lähtiessä suureen avaraan maailmaan, panivatpa mukaan kontin täyden kuivatulta päärynöitä ja luumuja, ja raskaan kuorman lähtiessä liikkeelle itkivätkin vielä pienokaista, joka ei tiennyt minne hänet viedään ja minkätähden, katselihan vain naurussa suin, miten hevoset läksivät liikkeelle, mutta hän itse ei liikkunut paikaltaan säkkien selästä koristaan; talot, puutarhat ja puut vain lähemmäksi tulivat.
ENTINEN GLOGOVA.
Glogovassa ei vain Kapiczany ollut käynyt; näiden rivien kirjoittajakin siellä kerran käväsi. Karu, autio seutu, alastomien vuorten rotkossa kyyhöttää ahtaassa laaksossa kyläpahanen.
Näille seuduille ei ollut silloin lähimaillekaan edes kelvollista maantietä, saati rautatietä. Vasta viime vuosina kuuluu olevan saatu jonkilainen höyryveturin tapainen kulkemaan Beszterczen ja Selmeczbányan väliä, mutta sekään ei kulje Glogovan kautta. Kuluu varmaan vielä viisisataa vuotta, ennenkuin Glogova pääsee sivistyneiden seutujen tasolle.
Maaperä on kovaa ja laihansitkeää savikkoa. Sanotaan sen taipuvan kasvattamaan vain eräitä harvoja kasvia, kuten kauraa ja potaattia. Muuta se muka ei lupaa antaa, — ja näitäkin pitää sen povesta saada esiin viekottelemalla, jopa puoliväkisin.
Semmoinen maa ei ole mikään emo, vaan äitipuoli. Sen povi on täynnä mukulakiviä ja ilkeitä halkeamia; sitä on visusti ojitettava, ja sittenkin pientareet ovat täynnä saviheinää kuten valkoiset hapset äitivanhan niskassa.
Lieneekö tämä maa jo liian vanha? Eihän sen pitäisi olla vanhempi täällä kuin muuallakaan. On vain nopeammin vanhettunut. Tuo viljava alamaa on kasvattanut vuosituhansia vain heinää ja ruohoa, mutta täällä on kasvanut suuren suuria tammia ja pyökkiä. Eipä kummaa, jos onkin ennemmin väsähtänyt.