— Eihän tuo herra vain ole hullu? — hän kysyi omalla hitaalla tavallaan, sateenvarjon hiljalleen keinuessa veden pinnalla ja soluessa alaspäin tuon laiskan unkarilaisen Niilivirran leveällä selällä.
— Ei, eihän toki, — vastasi Kupeczky, joka alkoi hänkin ihmetellä, miten kovasti Gregorics oli kiintynyt sateenvarjoonsa. — Hän ei enää sitä saavuta, siitä olen varma; olisi sulaa hulluutta…
— Pian, pian — läähätti Gregorics.
Vielä yksi epäilys heräsi kalastajassa.
— Eihän tuo seteli ole vain väärä, hyvä herra?
— Ei ole, joudu, joudu!
Börcsök Janesi oli tällävälin jo riisunut saappaansa. Nyt heitti hän liivin yltään ja hyppäsi silmänräpäyksessä veteen, alkaen uida sateenvarjoa kohden. Márton huutelemaan hänen peräänsä:
— Olet aika aasi, Jankó! Mitä teetkään, Jankó? Tule pois Jankó! Älä vaivaa itseäsi syyttä, suotta.
Säikäyksissään hyökkäsi nyt Gregorics miehen kimppuun; aivankuin suunniltaan pois joutuneena hän alkoi häntä kuristaa kurkusta.
— Älkää huutako, taikka minä tapan… tapan tähän paikkaan. Tahdotteko te tuhota minut?