Oli helatorstai, kun vanhus alkoi valitella puolipäivän aikaan vatsanväänteitä. Hän oli kovin kalpea, tunsi ankaria kipuja ja meni senvuoksi maata, pyytäen kuumia kaurapusseja vatsalleen. Anna valmisti nämät, laittaen samalla vuoteen. Vatsanväänteet hieman talttuivat, mutta sijaan tuli ääretön raukeus; sairas nukkui iltaan asti.
Iltasella hän aukasi silmänsä, virkkoen:
— Tuo tänne sateenvarjoni ja aseta se pään alle. Kas niin, nyt tuntuu helpommalta.
Hän nukkui jälleen hetkiseksi, mutta heräsi kiljaisten ja kasvot kauhusta vääntyneinä.
— Näin kamalaa unta, Anna. Olin olevinani hevonen, jota vietiin markkinoille. Veljeni ja heidän poikansa tekivät minusta kauppaa. Minä siinä värjötellen aprikoin, kukahan heistä minut ostaa. Veljeni Boldizsár aukasi suuni ja tutki hampaitani, puhuen: "Ei kelpaa tämä koni enää mihinkään; vain nahka lienee viiden florinin arvoinen." Heidän siinä tehdessään kauppaa saapui paikalle muuan niittomies ja läimäytti minua lanteille. Voi, vieläkin tuntuu se paikka kipeältä. Kuule Anna, juuri tähän paikkaan hän iski. "Hevonen on minun — se sanoi, — minä sen ostan." Vilkaisin niittomieheen; se oli kuolema. Mutta marhamintaa minä en anna, — intti isäntäni. Eipä haittaa, — myönti viikatemies; — pian minä käyn marhaminnan tuolta kauppiaasta; odottakaa, tulen kohta. — Siihen heräsin, Anna. Se oli kauhea uni!
Punaiset haivenet seisoivat pystyssä sairaan päässä ja kuoleman hiki helmeili ohimoilla. Anna pyyhki niitä nenäliinallaan.
— Joutavia, uskokaa pois, joutavia. Semmoiset unet eivät tule taivaasta vaan vatsasta.
— Ei, ei, — ähki sairas, — tunnen loppuni lähestyvän. Vain sen verran on minulla aikaa, Anna, kunnes hän ehtii hakea marhaminnan. Älä koeta minua lohdutella, minä en pidä turhista puheista, vaan tuo tänne heti paperi ja kynä, minä kirjoitan sähkösanoman pojalle, Gyurille, käsken hänen tulla kotiin. Jään odottamaan poikaa. Niin, jään odottamaan.
Vuoteen luo kannettiin pöytä, ja nopeasti ja reippaasti vanhus kirjoitti paperille sanat: "Tule heti kotiin; isäsetä kuoleman kielissä, tahtoo sinulle jotain antaa. Äitisi."
— Renki heti viemään sähkösanomaa!