— Noudetaanko tohtori?
— Ei noudeta.
Illan suussa käski hän noutaa julkisen notarion. Hän oli erittäin hyvillään, kun notario Sztolarik János saapui, jopa jo naurelikin. Käski tuoda uuden pullon tokajviiniä.
— Tuo sitä helmikuun satoa, Anna.
Tätä viiniä hän oli perinyt isältään, tuolta kuululta viinikauppiaalta. Se oli siltä vuodelta, jolloin Tokajissa oli kaksi viininkorjuuta, toinen helmikuussa, toinen lokakuussa. Vain kuninkaat sellaista maistaa saavat.
"Tuo helmikuun sato oli sinä vuonna varhain tulleen talven vuoksi jäänyt runkoihin kevääseen asti. Noista pakkasen panemista rypäleistä saatiin omituista, erinomaisen hienoa ja väkevää viiniä. Gregorics-vainaja antoi juomalle nimen: 'Lebensretter' (hengenpelastaja), tuon tuostakin hokien: 'Jos itsemurhaaja tätä juo parisen kupillista, ennenkuin työhönsä ryhtyy, niin varmasti juoksee hakemaan puhemiestä, jos on naimaton, tai asianajajaa, jos on nainut, tahtoen joko mennä naimaan tai erota, mutta ei ainakaan kuolla."
Kilistettiin lasia.
Gregorics maiskautti kieltään.
— Hemmetin hyvää. Tätä sai kummini, kun minut ristittiin. Se oli alku, ja sillä minä nyt lopetan.
Kilistettiin jälleen. Notariollekin viini kelpasi. Nyt Gregorics veti esiin taskustaan sinetöidyn paperitukun, sanoen: