Gregorics Pál kutsui työmiehet sisimpään kamariinsa, sulkien oven perässään.
— Osaatteko olla vaiti?
Muurarit katsahtivat toisiinsa ja jäivät miettimään. Vihdoin vanhempi heistä vastasi:
— Pitäähän ihmisen osata vaieta; sehän taito hänellä on syntymästä asti.
— Eikä se ole niin kauan vaikeatakaan, kun ei osaa puhua.
— Ja sopii sitä koettaa myöhemminkin, — virkkoi nuorempi mies; — jos asia on sen arvoinen.
— Tämä on sen arvoinen. Saatte kumpikin 50 florinia, jos tänä yönä laitatte kiviseinään niin suuren kolon, että siihen tämä kattila mahtuu ja peitätte sen niin, ettei kukaan voi jälkiä tuntea.
— Eikö muuta?
— Ei muuta. Sen lisäksi tulette kumpikin saamaan talon isännältä 50 florinia vuodessa, niinkauan kuin olette asiasta vaiti.
Muurarit katsahtivat jälleen toisiinsa. Vanhempi heistä vastasi: