— Vai niin, — vastasi muurari välinpitämättömästi, tarkaten vierasta sieltä ylhäältä, — tulkaa te tänne, jos teillä on asiaa.
— Tulkaa te alas, sillä minulla on kiire.
— Puhukaa vaan, kyllä minä kuulen.
— Ei käy laatuun, meidän täytyy ehdottomasti puhua kahden kesken.
— Hyviäkö vai huonoja? — uteli Prepelicza sieltä ylhäältä.
— Sangen hyviä.
— Minullekinko?
— Teillekin.
— No silloin ne ovat hyviä vielä illallakin; odottakaa iltaan, kunnes pääsen työstä, nyt minun on muurattava näitä yläikkunoita.
— Älkää viisastelko! Tulkaa heti alas, Prepelicza. Ette tule sitä katumaan.