— Äh, äh, enhän tiedä, kuka herra onkaan.
— Kohta saatte tietää.
Seuraavassa hississä hän lähetti sinne ylös Prepeliczalle ihka uuden kymmenen florinin setelin. Viejä sai palkkiokseen yhden florinin.
Saatuaan tämmöisen nimikortin heitti Prepelicza heti paikalla vasaran ja laastikauhan olalleen ja tuli seuraavassa hississä alas maaemon pinnalle, missä vielä Mooseksen ja Kristuksen jälkeenkin yhä ihmeitä tapahtuu.
— Käskekää, armollinen herra.
— Tulkaa mukaan!
— Vaikka hornaan, armollinen herra.
— Emme nyt niin kauas lähde, — puhui Gregorics Gáspár naurahtaen.
Eikä hän vienytkään miestä edemmäksi "Kukko" nimistä kapakkaa, missä hän tilasi viiniä, ruveten lasia kilistäissä ystävällisesti utelemaan:
— Osaatteko puhua, Prepelicza?