Gáspár oli jo ennenkin kummeksinut sitä, kun ei hänen sisarensa hievahtanutkaan. Mikähän siihen on syynä? Asian laita voi vain olla siten, että rouva Panyóki ei tiedä siitä mitään, Prepelicza ei ollut hänelle salaisuuttaan ilmaissut. Siinäkin Prepelicza on osoittanut olevansa sangen viisas mies. Jos hän näet olisi ilmaissut salaisuuden rouva Panyókille, olisi hän itse joutunut paikalla syrjään, mutta näin ollen, veljesten päästessä käsiksi kattilan sisältöön, täytyy heidän suorittaa hänelle alituista hyvitystä siitä, että hän ei kolmannelle salaisuutta ilmaise.
Kaikkia näitä ajatellessaan Gáspár alkoi pitää suurena tuhmuutena sitä, että joko hän tai Boldizsár koko maailman nauruksi työntävät omaisuuttaan Libanonin vuoksi mokomalle äpärälle ja siten vielä herättää epäilyjä sisaressaan. Sehän oli selvää, että osti kumpi heistä tahansa Libanonin, toinen alkaisi juonia kattilan vuoksi. Eiköhän niin ollen kävisi halvemmaksi ja helpommaksi heidän ostaa se yhdessä ja aukaista yhdessä aarretta kätkevä seinä sekä tukkimalla Prepeliczan suu hiljaa pistää taskuihin velivainajan aarteet? Varmasti oli se sata kertaa viisaampaa.
Gáspár sopi siis, muuanna kauniina päivänä Boldizsárin kanssa, ja suuri oli Sztolarikin kummastus, kun Boldizsár eräänä päivänä senjälkeen käväisi hänen luonaan ilmoittamassa, että hän peruuttaa puheensa Libanonin ostoon nähden. Oli muka lähemmin asiaa harkinnut kotonaan, olipa tehnyt laskelman tapaisiakin ja tullut huomaamaan ettei se ollut viidenkymmenen tuhannen florinin arvoinen.
— Ei haittaa, — vastasi Sztolarik, — veljenne sen ostaa neljästäkymmenestäkahdeksasta tuhannesta.
Heti ensi kerralla Gáspárin tavattuaan hän kehoitti tätä päättämään kaupan. Tämä vain kohautti olkapäätään.
— Se oli minulta tuhmuus, — hän vastasi veltosti. — Se höyry on jo mennyt päästäni kuin paha uni. Kiitän teitä, rakas herra Sztolarik, kun ette heti tarttunut sanaani, nyt en enää asiaan puutu enkä sekaannu. Kahdeksallaviidettätuhannella florinilla saisi, hitto vie, jo herrashovin.
Holhooja joutui epätoivoon. Pelkäsi turmelleensa asian jousta liiaksi jännittämällä, samalla aavistaen että koko kaupunki tulee nauramaan hänen taitamatonta kaupusteluintoansa ja että Guyri mieheksi kasvettuaan tulee häntä siitä kovasti moittimaan. Hän riensi senvuoksi Boldizsárin luo, tarjoten Libanonin viidestäviidettä tuhannesta, mutta tämä vastasi lyhyesti, ihraleukaansa raapien:
— Pitääkö herra minua hulluna?
Boldizsárin luota syöksyi hän suin päin Gáspárin luo.
— Menneeks olkoon. Saatte Libanonin neljästäkymmenestä tuhannesta.