Gregoricsit kuolivat järjestään köyhyydessä. Vähitellen unhottui heidän maineensakin, vain Gregorics Pálista asianajajat myöhemmin joskus sanelivat:
— Se vasta oli viisas mies!
Mutta mihin oli hänen omaisuutensa joutunut, sitä ei kukaan osannut arvata.
Ja sitä oli kumminkin paljo, vaikka se niin jäljettömiin hävisi.
Niin, — mutta, ei kumminkaan ihan jäljettömiin; sadut sen perivät. Ne pääsivät sitä vapaasti käsittelemään, vähentelemään, kartuttamaan, asettamaan sitä milloin minnekin mielensä mukaan.
KOLMAS OSA.
JÄLJET.
SATEENVARJO PUJAHTAA ESIIN.
Monta vuotta kului, monta tukkilauttaa ehti mennä Garam-jokea alas, monta muutosta oli tapahtunut Beszterczessä, mutta kaikista näistä kiintyy huomiomme parhaiten pieneen ilmoitustauluun Gregoricsien talon ovella, jossa on kultakirjaimin sanat: Wibra György, asianajotoimisto.
Maailma yhä edistyy… Gyuri poikasesta oli tullut kuuluisa asianajaja. Viisaat komitaatin herrat kysyivät hänen mielipidettään hänen ollessaan istunnoissa saapuvilla; kukkasten takaa pilkistää ikkunoissa hymyileviä tyttöjen päitä hänen kävellessään kadulla. Todellakin pulska mies ja niin viisas! Vieläkö maailmassa muuta tarvittaisi? Nuori, terve — koko maailma on hänelle avoinna. Hänestä voi vielä tulla lähettiläskin.