Mutta pikkukaupungin haaveilut eivät niin laajalle ulotu. Ne astuvat varovasti, vain rappusen kerrallaan. Ja mikäpä muu voisi olla lähinnä rappusena kuin kysymys, kenen Wibra Gyuri tulisi naimaan.
Varmaan menisi hänelle Krikovszky Katinka, vaikka onkin kaupungin kaunein neito. Kaksin käsin hänet ottaisi Hupka Matilda, niin kopea ja ivallinen kuin muuten onkin. Ehkei Biky Mariskakaan hänelle rukkasia antaisi, vaikka onkin aatelisneiti ja viidenkymmenen tuhannen omistaja. Halpojahan ne tytöt nykyään ovat!
Mutta Wibra Gyuri ei mitään tämmöistä ajatellut; hän oli erittäin vakava ja sulkeutunut luonne. Hänen tuttavansa alkoivat aavistaa että hänen päässään pyöri muita asioita kuin tavallisten ihmisten. Asiain tavallinen kulku kun on se että nuori mies ensin suorittaa tutkintonsa, avaa sitte toimiston ja alkaa etsiä tointa; toimisto sitte siirretään yhä tilavampaan huoneustoon, kunnes se alkaa näyttää laajuuttaan niin tyhjältä, että täytyy välttämättä tuoda joku toinen lisää. Sieltä puuttuu kaunis nainen, vaalea tai tumma. Näin menettelevät useat nuoret asianajajat, joille sallimus suo menestystä.
Gyuri ei mitään semmoista ajatellutkaan. Kun kerran mamma Krikovszky hänelle teki sensuuntaisen kysymyksen, milloinka saataisiin nähdä hänenkin nimensä kihlausilmoituksissa, vastasi hän todella pahakseen pannen:
— Anteeksi, minulla ei ole tapa naida.
Se on todellakin huono tapa, mutta semmoinen tapa, joka ei ota muodista mennäkseen. Vuosituhansia ovat sukupolvet toistensa perässä sitä harjoittaneet, päivitellen ja korvallistaan kynsien valittaneet tuhmasti tehneensä, mutta eivät ole maailmaa sen viisaammaksi saaneet. Niin kauan kuin nuoria neitoja kasvaa, niitä aina kasvaa jonkun miehen varalle…
Hänen toimistonsa menestyi mainiosti, onni hänelle kaikkialla hymyili, mutta hän otti sen hyvinkin happamen näköisenä vastaan. Hän kyllä teki uutterasti työtä, mutta vain ikäänkuin tottumuksesta. Asianajotoimensa hän täytti joka päivä aivan samoin kuin hän peseytyi ja pukeutui. Hänen ajatuksensa liikkuivat muualla. Mutta missä?
Niin, missäpä nuoren miehen ajatukset iässä iässä tavallisesti liikkuvat?
Hänen ystävänsä luulivat sen tietävänsä ja härnäsivät häntä tuon tuostakin:
— Miks'et mene naimaan, mies?