LEMBERG (Ankarasti). Vastaa sanon minä! (Muru on vaiti). Vai oletko saanut ne huonoista kirjoista, joita olet lukenut salaa, meidän tietämättämme? Vastaa sanon minä!
MURU (Kyynelsilmin, uppiniskaisena). Et sinä kumminkaan sitä ymmärrä!
LEMBERG (Vihaisena). Niinkö sinä vastaat isällesi, tyttö? Etkö ollenkaan häpeä? Luulenpa että vielä uskallat puolustaa itseäsi. Etkö ymmärrä, että sinä häpäiset meitä kaikkia. Jos olisit vanhempi, niin kyllä varoisit itseäsi heittäytymästä Karlin kaulaan. Silloin sinä kyllä ymmärtäisit, mitä se semmoinen on ja kuinka se on rumaa, — hyi! Ja jos vaan et heitä noita houreita, niin lähetän minä sinut heti paikalla pois kotoa kasvatuslaitokseen. Ja siellä sinua pidetään kovassa kurissa koko vuoden umpeen. Onko se mielestäsi parempi?
MURU (Painuneella äänellä). Taitaisi olla.
LEMBERG (Ikäänkuin ei olisi kuullut). Mitä sanot?
MURU (Kovemmin, rohkeammin). Minä sanon vaan, että taitaisi olla.
LEMBERG (Neuvottomana, vihaisena). Vai niin! Vai sanot sinä niin? No, mene sitte niin pian kun pääset. Jo huomispäivänä. Mutta älä sitte kirjoitakkaan kotiin, että tahdot sieltä pois! Sinä olet itse tahtonut päästä sinne.
MURU (Ynseästi). Laitanko minä kapineeni kuntoon?
LEMBERG (Vähän kummastuen). Sinä tahdot siis tosiaankin pois kotoasi ja omaistesi luota?
MURU (Purskahtaa itkuun). Niin — enhän minä voi tännekään jäädä?