ELLEN. Kas niin, — kerro nyt kaikki tyyni, niin se tulee hyväksi taas.
MURU (Painuneella äänellä). En minä voi.
ELLEN. Oh — voit kyllä.
MURU (Vakavasti). Ei, minä en voi, (nyyhkii) ja jos voisinkin, niin en kerro kumminkaan.
ELLEN. Etkö omalle siskollesikaan?
MURU. En.
ELLEN. Mikä se sitten voi olla niin vaarallista?
MURU. Jos sinä vaan tietäisit, Ellen, niin et kysyisikään, mitä se on.
ELLEN (Hymyilee). Mitä sinä nyt suotta oikkuilet, Muru! Tiedäthän sinä, kuinka paljon minä sinusta pidän.
MURU. Siksihän minä juuri en voikaan sitä sanoa. Ja — ja, sinä pidät kuitenkin hänestä enemmän kuin minusta.