Käännyttäessä sinkosi toinen peränpitäjä niin ankarasti syrjään, että hän taittoi käsivartensa ja pyörtyi. Mutta aluksen kokka oli nyt päin hyökyjä ja vaarui vaarattomammin. Aloimme jo toivoa voivamme, ellemme päästä Tallinnaan illaksi, niin ainakin välttää myrskyn avomerellä. Peräsin ei toiminut nyt enää niin huolestuttavasti, ketjut eivät pingoittuneet niin pahasti kuin äsken, ja helpotuksen huokaus pääsi meiltä kaikilta. Olimme viimeksi kuluneen puolen tunnin aikana olleet valmiit kuulemaan milloin tahansa sen kammottavan rasahduksen, joka sanoisi meille että peräsinketju oli katkennut ja ohjauslaite joutunut käyttökelvottomaksi.
Mitä se olisi merkinnyt myrskyn pahimmillaan raivotessa, ymmärtää jokainen merimies.
Rusalkassa ei ole höyryperäsinlaitetta; alus on muutenkin vanhaa rakennetta. Ja vaikka sellainen olisi ollutkin, olisi se ollut samassa vaarassa särkyä. Sillä, koko monitorimuoto ei sovi ankaraan merenkäyntiin. Syynä on lähinnä sen suunnaton vedenalaisrunko, joka teoreettisesti katsoen edistää laivan liikkeitä, mutta käytännössä tekee sen kaksinverroin raskaammaksi ja uhatummaksi heti, kun aallokko käy kyllin ankaraksi kehittääkseen kaiken voimansa sen kylkiä ja pohjaa vasten. Siinä tapauksessa vaarumiset eivät ole sellaisia kuin tavallisessa aluksessa, vaan ne muistuttavat väkeviä iskuja, jotka panevat koko rungon vavahtelemaan. Ja jotta moisten vaarallisten vaarumisten aikana voitaisiin ohjata, on Rusalkassa tavallista isompi peräsin, mikä osaltaan selittää, että perämiesten oli vaikeata käsitellä pyörää, kun alus joutui hyökyihin.
Olimme kuten sanottu upseerineuvottelussa hieman rauhoittuneet. Vaikka aallot lakkaamatta ärjyivät kamalasti tohisten matalan laivankannen yli, eivät puuskaukset olleet enää entisen ankaria. Panssaritorni kyllä kestäisi — peräsinlaitteet olivat laivan heikoin kohta.
Mutta — ja se oli suuri mutta!
Kukaan ei lausunut asiasta sanaakaan, mutta kaikki ajattelivat samaa. Huomasin sen kapteenin muuten niin tyynestä katseesta, keksin sen kaikkien tovereitteni silmänurkilta ja minä itse tunsin tuon mutta-sanan nousevan tukehduttavana kurkkuuni.
Rusalka oli jo menneenä kesänä tuomittu melkein kuin kuolemaan ja vanhentuneeksi kelpaamaan meriliikenteeseen. Talvella siihen oli tehty korjauksia ja se oli siistitty uuteen kuntoon — mutta — mutta — mutta! Tiesimme kaikki, että ne korjaukset olivat pikemmin nimellisiä kuin hyödyllisiä. En tahdo tai en voi sanoa, kuinka laivatelakalla oli korjaukset tehty, mutta vastaleivottu merikadettikin huomasi, että Rusalka oli pahasti syöpynyt liitoksiltaan ja, ollakseen rauta-alus, vuoti kovin runsaasti köliosastoon, missä ei saa olla vettä enempää kuin mitä koneiston jäähdytyspumpuista sinne on päässyt valumaan.
Tämä synkkä tieto sai meidät vaiteliaiksi ja alakuloisiksi. Päällystön masentunut mieliala tarttui tietysti miehistöönkin. Kukaan ei mennyt kojuunsa, vaikka yövartio jo oli asettunut paikoilleen. Mutta köliosastoa mitattiin tämän tästä, ja vesi kohosi siellä yhtämittaa — nousi varmasti ja lakkaamatta, vaikka tyhjennyspumput työskentelivät mitä voimakkaimman höyrypaineen alaisina.
Myrsky ei heltynyt, pikemmin päinvastoin, päättäen aallokosta, joka paisui yhä ankarammaksi, vaikka meidän vähitellen olisi pitänyt päästä suojaan Nargön selältä. Onnettomuudeksemme myrsky oli kääntymässä läntiseksi, mikä teki merenkäynnin entistä uhkaavammaksi, koska aallokko nyt alkoi kuohua ristiin edellisen suunnan kanssa.
Nousin panssaritorniin luodakseni yleissilmäyksen asemaan. Aiemmin olimme nähneet tallinnalaisen majakkalaivan jonkun verran tuulen alapuolella, en voi sanoa, kuinka kaukana meistä, ja melkein suoraan etelässä vilkkui Nargön majakkatuli. Laskin, että matkaa sinne saattoi olla kolme- tai neljäkymmentä virstaa. Oleskelu tornissa ei ollut kaikkein miellyttävintä. Vaikka kanuunat tietysti olikin korjattu suojiin ja alustiinsa kiinnitetty sekä uurreluukut suljettu, pusersi aallokko kuohujaan niiden lävitse, sillä kumitäytteet eivät liene olleet kyllin tiiviitä, minkä selittää se seikka, että niitä on tarvis harvoin sulkea. Minä ainakaan en ole seitsenvuotisen palvelukseni aikana monilla monitoreilla ollut mukana myrskyssä, joka olisi vaatinut tällaisiin varovaisuuspuuhiin ryhdyttäväksi.