Jospa vain voisin päästä kosketuksiin toisten vangittujen kanssa, silloin voisimme yhdessä neuvotella ja yhteisin voimin murtaa jonkun kiinni kierretyn kansiluukun, lähettää sitä tietä poijun pinnalle ja sitte odottaa ponnistelujemme tuloksia.
Jyskytin hytin seinää tikarinperällä ja kapteenin saapasrengillä ja pidin sellaista melua, että vainajatkin olisivat mokomasta havahtuneet. Ei vastausta. Syvä mittaamaton hiljaisuus, joka vallitsi meren sisässä, ei vastannut edes kaiullaan ponnisteluihini.
Nyt aloin vihdoin joutua epätoivoon. Huomasin että kansiluukkujen liikutteleminen kävisi vaikeaksi, että ulkopaine olisi niin voimakas, ettemme saisi niitä edes raolleen, vielä vähemmin voisimme niistä työntää poijua ulos. Ja jos saisimmekin ne edes hiukkasen auki, niin syöksyisi vesimassa pauhaten sisään ja laivan runko särkyisi jo siitä ilmanpaineesta, joka tällöin syntyisi. Yhtäkaikki tämä johti minut uusiin mietiskelyihin ja olettamuksiin.
Entä jos yrittäisimme puhkaista rungon päästämällä vesimassan syöksymään sisään? Ehkä siten voisimme vapautua vankilastamme ja ainakin hetkeksi saisimme nähdä päivänvalon taas. Laivassa oli yllinkyllin pelastusrenkaita ja uimavöitä; jos vain pääsisimme pinnalle, voisimme niiden avulla koska tahansa pelastua maihin.
Tyyni rauha ympärilläni ja epämukava asentoni sohvalla tuuditti minut moniin surkeihin toiveisiin, joita kaikin voimin koin selitellä täysin mahdollisiksi toteuttaa. Pääasia, ja se oli ensimäisenä suoritettava, olisi päästä yhteyteen toisten vankitoverieni kanssa. Ja minä kyllä keksisin jonkun aatoksen, joka johtaisi minut tähän päämäärään.
Ajatukseni kävivät yhä sekavammiksi ja haihattelevammiksi. Edellisen päivän mielenjärkytys oli saanut minut tilaan, joka lähenteli hulluutta. Mutta se oli miellyttävää hulluutta, täynnä valoisia toiveita ja toteutettavia pelastussuunnitelmia.
Hetkeksi tyrmistytti minua ajatus, että olin nähnyt unta kaiken aikaa. Raapaisin tulta ja katselin ympärilleni. — Ei, olin edelleen kapteenin hytissä. Nousin ja tartuin ovenripaan. Ovi pysyi kuin jättivoimin suljettuna.
Kauempaa en jaksanut ajatella ja suunnitella. Heittäydyin sohvalle ja uinahdin pois koko kammottavasta tilastani. Ehkä viimeinen uneni, mietiskelin.