"Te — siis aiotte astua huomenna kanuunavene 'Viaporiin' ollaksenne mukana Rusalkaa etsittäessä?" hän kysyi.
"Niin aion", vastasin.
"Mutta", hän jatkoi, "mitä sanotte, jos nyt ilmaisen teille, että 'Viapori' jo lähemmäs viikko sitten on lähtenyt Helsinkiin?"
Tuijotin häneen kummissani.
"Joka tapauksessa on laita niin, että 'Viapori' on jo lähtenyt", hän toisti, "ja niin paljon tiedämme meriupseeriklubissa, ettei nyttemmin lähde sinne mitään muuta laivaa."
"Mitä se tietää?" kysyin vasten tahtoani epämiellyttävää aavistusta tuntien. Minulla oli Pietarissa ollut kaiken aikaa tunne, että minua pidettiin jollakin lailla pilkkana.
"Se tietää varsin paljon", vastasi luutnantti Wulffert ja hymyili kuin jotakin erikoista tarkoittaen.
"Olkaa ystävällinen ja selittäkää lähemmin", pyysin kärsimättömänä.
"Niin ... nähkääs ... eihän teitä voi kieltää ottamasta osaa Rusalka-retkeen, koska kerran olette hamasta Ranskasta saakka tullut se mielessä. Mutta teitä tahdotaan pidätellä ja saada teidät mahdollisesti unohtamaan koko aikeenne."
"Miksi niin?"