Luutnantti Wulffert vastasi kohauttamalla merkitsevästi olkapäitään ja siveli viiksiään.
"Ei siis haluta vieraita henkilöitä mukaan retkelle?"
"Ei, ei haluta."
"Miksei asiaa sanota minulle suoraan?"
"Siksi, että olette ranskalainen meriupseeri eikä mielitä olla epäkohteliaita sellaiselle, kun muistetaan, millä tavalla omat merimiehemme on otettu vastaan Ranskassa, ymmärrättekö!"
"Mainiota! Mutta en käsitä, miksi minut houkutellaan Pietariin sellaisin ehdoin...?"
"Oo ... tarkoituksena ei suinkaan ole kohdella teitä pahoin, pois se! Pyrkimyksenä on pitää teitä seuraelämässä mukana ja huvittaa teitä niin, että te unohdatte ja laiminlyötte pääasian, joka on teidät tänne tuonut."
"Mutta minä en aio unohtaa enkä laiminlyödä sitä", tivasin vastaan.
"Sitä parempi", sanoi uusi ystäväni ja puristi salaa kättäni. "Meitä on paljon, jotka toivomme teidän olevan mukana retkellä ranskalaisena kirjeenvaihtajana, jotta vihdoinkin se asia saataisiin vakavalle pohjalle."
"Eikö siis niin ole...?" kysyin suu ammolla.