Miehet lähtivät toiseen… Eihän tässä kaupungissa ole pitkältä kapakkain väliä.
Siellä he söivät ja joivat ja melusivat siksi kun Antin rahat olivat lopussa jok'ikinen penni ja heidät ajettiin ulos.
— Sinä, kele, joka viekottelit minut juomaan, ärjyi Antti kadulla.
— Nyt minua jo naurattaa: ha ha haa, hi hi hii, nauroi Kusti.
— Naurattaako, sen vietävä! Mitä minä nyt kotia vien? kirkui Auvinen.
— Mitä se minuun tulee, katso itseäsi, ilveili Kähkönen.
— Sinuun se juuri tuleekin. Laita tänne rahat heti, taikka muuten —, huusi Antti Auvinen raivoissaan.
— Kyllä sinulle enkeli toista tuopi, sanoi Kusti Kähköseksi luultu ja katosi samassa.
— Kyllä sinulle enkeli… höpisi Antti ja jäi kauhistuneena seistä noljottamaan kadulle.
Vihdoin lähti hän astua törkkimään kotiansa kohti, johonka vaivoin saapui.