Kun hän astui ulos laitoksesta, tuli häntä vastaan nuori ylioppilas.
— Eno Auvinen, sanoi tämä ja seisahtui.
Antti kääntyi katsomaan.
— Kah, sanoi hän, oletko sinä kaupungissa?
— Niinkuin näet, eno.
— Etkä ole meillä käynyt.
— Tulin vasta eilen, enkä tiennyt asuntoanne.
— Tule nyt matkaan, sanoi Antti ja katsoi kelloaan.
— En ehdi, täytyy käydä yliopistolla.
— Pahuus, kun minulle sattui nämä vaatteet, olisin tullut kanssasi.
Olisi sitten yhdessä menty.