Miehet tekivät "kupit", ja kun kerta yhdet oli tehty, niin tottahan sitä piti toiselle jalallekin ottaa… Tottahan tuota sisarenpoika saapi enolleen kaksikin lasia tarjota. Eihän se ole missään kielletty… ei sanassa eikä laissa eikä missään. Ja kun ne on kaikki, niin "ei kaksi kolmannetta." Kun sitten sisarenpoika on enolleen tarjonnut, niin kyllä kait enokin saapi sisarenpoikaansa vieraana pitää, olletikin kun sattuu varoja olemaan. Eihän sitä siltä juoppo ole, eikä jatkaa tarvitse. Ja kyllähän kotonakin toimeen tulevat. Onhan siellä ruokaa… ruokaa jos muutakin.
Näistä ja muista tällaisista syistä sitä tavallisesti ryypätään ja niin teki eno ja sisarenpoikakin. Kupin toisensa perästä he kallistivat, puhe kävi yhä pulskemmaksi ja ilo nousi ylimmilleen, niin kuin ainakin, kun eno ja sisarenpoika pitkän ajan perästä toisensa tapaa. Päivä alkoi jo iltaantua, kun sisarenpoika ehdotti, etteikö lähdetä Alppilaan saamaan vähän raitista ilmaa. Sitä ehdotusta vastaan ei tietysti enolla ollut mitään muuta kuin — millä sinne mennään, kun taitaa varat alkaa väsäytyä.
Ottivat siitä ja pitivät kassantarkastuksen, jonka lopputulos ei suinkaan ollut ilahduttava, sillä enolla oli ainoastaan 2 markkaa jälellä, sisarenpojalla 1.
Ylioppilas ei kuitenkaan koskaan ole neuvoton.
— Paljoko kello? kysyi hän enoltaan.
— Puolivälissä kuusi!
— Tiedätkö mitä?
— En! Enpä arvaa…
— Kuuteenhan on panttilaitos auki.
— Niin, mutta mitäs sinne viedään?