— Tuo enon kello.
Sisarenpoika vihelteli ja vilkui salaa, minkä vaikutuksen ehdotus enoon teki.
— Kyllä minä sen aamulla lunastan… lunastan varmaan, jatkoi hän.
Antti koetti tuumailla asiata, mutta toinen mies oli jo hänen isäntänsä.
— Joutuun nyt! Aika kuluu, sanoi sisarenpoika.
— Kukas viepi?
— Minä.
— Heh, tuoss' on, sanoi eno, antaen kellon. Miehet lähtivät ja sisarenpoika kävi panttaamassa kellon.
— En saanut kuin 8 markkaa, vaan nyt meill' onkin 11… Me olemme herroja! huusi sisarenpoika.
— Issikka!