Milloinka Rooma perustettiin?
Koulumuisto.
Muutamana syksynä tuli meidän luokalle uusi oppilas.
— Eihän siinä mitään ihmettä ole, jos kouluun uusia oppilaita tulee, sillä joka syksyhän senlaista tapahtuu, arvellee ehkä joku. Ei olekaan, enkä tätä ihmeenä mainitsekaan sen vuoksi, että kouluun niitä tuli, vaan siitä syystä että yksi tuli meidän luokalle, joka ei ollut lisinyt vaan päinvastoin vähennyt siitä, kun "Lapin koulun" ensi luokalta alettiin ja nyt oltiin jo "Suuren koulun" viimeisellä. N.k. "vanhojakaan" ei ollut luokallamme ollut kertaakaan, kun edellämme oleva luokka oli siksi etevä, ett'ei siitä yksikään jälkeen jäänyt.
Outo ilmiö se siis oli että uusi mies tuli joukkoomme.
Hän oli pieni kasvultaan, laiha, hintelo ja kivuloisen näköinen, mutta mieleltään virkku ja iloinen, avonainen ja hyväntahtoinen. Päänsä, jota lyhyeksi leikattu vaalea tukka somisti, oli pieni, melkein oudon pieni, mutta säännöllisesti muodostunut; kauniisti kupuva otsansa oli aina kirkas ja valoisa, vaikka laihoilta kasvoilta oli haihtumassa nuoruuden heleät värit; pienet, raukeat silmänsä katselivat tavallisesti ystävällisesti ja henkevästi, toisinaan niissä välähteli omituinen liekki; nokka hänen oli kyömy ja ohut, melkein läpikuultava, ja leveä suunsa oli varustettu ohuvilla ja niin kaitasilla huulilla, että ne tuskin ylettyivät peittämään valkoisia hammasrivejä. Ja kun vielä mainitsen että leukansa oli suippo ja terävä ja kaula laiha, pitkä ja hieman eteenkäsin koukistunut, niin on ihminen valmis.
Hän seisoi laivarannassa kun meistä muutamia 1 p:nä Syyskuuta saapui pienessä laivassa kouluun kaupungin rantaan. Meitä poikia tähysteli hän pitkään ja sitten, arvaten meidän olevan koululaisia, tuli puhuttelemaan.
— Oletko koululainen? kysäsi hän minulta.
— Olen.
— Mistä koulusta? Mainitsin koulun ja luokan.