— Millä näistä kaikista selvitään, kun toinen tasku on tyhjä ja toisessa ei ole mitään, tuskitteli hän itsekseen.
Suppo nousi taas ja alkoi rauhatoinna kulkea huoneessa. Hänen rintaansa ahdisti ja mieltä ellosteli ytelästi, ja koko elämä tuntui niin tuskalliselta.
Hän asettui ikkunan eteen istumaan, ett'eikö näkisi jonkun tuttavan kulkevan ohitse, jolla olisi pelastus taskussa, ja huvittavaahan oli muutenkin ajankuluksi kulkevia katsella.
— Soh, tuoltahan se tuleekin, äänsi Suppo riemuissaan ja lyödä poukautti lasiin että ruudut oli säpäleiksi lentää.
Tuttava kuulikin ja katsahti ikkunaan ja kun huomasi Supon, alkoi ystävällisesti nyökyttää päätään. Suppo viittilöi innokkaasti, että tulla ja tulla sisään.
— Kahviako saan tarjota ja konjakkia? kysyi Suppo, kun tuttava sisään astui.
— Ottaisin ennemmin punssia? sanoi tämä.
— Kahvia ja puolisko punssia! käski Suppo.
Tulihan sitä.
— Mitkäs kemut sillä Supolla nyt on? uteli toveri.