Asioitsija kuulusteli asian ja alkoi kirjoittaa.
— Etteköhän haettaisi pari pulloa olutta, on tässä vähän niinkuin kohmelo, virkkoi asioitsija vieraalle muutaman rivin kirjoitettuaan.
— Miks'ei…
Haettihan se.
Kun työ oli tehty, sai asiamies paperit ja hyvät neuvot, kuinka oli niiden kanssa meneteltävä, että asianomaiset tulisivat laillisesti haastetuiksi, ja asioitsija sai 6 markkaa vaivoistaan, 2 markkaa kappaleelta.
— Näet sen nyt, että onhan meillä rahaa, sanoi hän vaimolleen. Tässä on sinulle viisi ja puoli markkaa, osta niillä ruokaa ja kolme pulloa olutta minulle. Itselleni pidätän vaan 50 penniä.
Eukon olisi tehnyt mieli kahvia ja hän oli sanomaisillaan, ett'eikö saisi ostaa sitäkin, vaan hän ei uskaltanut. Siitähän se oli aina ennenkin riita syntynyt, jos hän oli jotakin tarvinnut. Hän oli tosin jo tottunut, että täytyi tyytyä siihen, mitä miehensä määräsi ja käski ja syödä, mitä milloinkin sai, mutta välistä kuitenkin tahtoi tehdä mieli kahvia ja jotakin parempata ruokaa. Kurjuuskaan ei voi tykkönään mielitekoa eikä muistoa kuolettaa.
Hän leuhautti saalin hartioilleen, otti korin käteensä ja lähti.
Asioitsija lähti itse myöskin ulos ja pyysi pienen poikansa sanomaan, että pappa tulee kohta, jos joku sattuisi tulemaan. Hän osti ensin puodista puolen punttia "kaukaasia"-paperosseja ja hiipi sitten anniskeluyhtiön ravintolaan, jossa otti kolme viinaryyppyä….
— Pitäähän ihmisen saada ruokaryyppy, onhan tässä jo sen verran tienattu, arveli hän itsekseen.