— Terve! Olipa hyvä, että tulit… peijakkaan hyvä. Tuntuu pääni kipeältä… sinä kait pistouvaat lasin olutta, sinullahan sitä on rahaa.
— Mitäpäs sitä köyhällä on muuta kuin rahaa. Jos Laura on hyvä ja hakee olutta, sanoi vieras, heittäen 2-markkasen pöydälle.
— Ei! Kyllä minä menen, ehätti Alma sanomaan, ottaen korin kyökistä.
— Paljoko tuodaan?
— Koko rahan edestä, mutta sineprykohvia, sanoi vieras.
Kun Alma oli oluet tuonut ja Laura lasit toimittanut, alkoi tavallinen meno.
— Missäs rouvan lasi on? kysyi vieras.
— Kiitos! En välitä.
Mutta eihän siinä mikään auttanut. Rouvankin täytyi ottaa itselleen lasi. Hän ei istuutunut herrain seuraan, vaan otti olutlasin ja meni kyökkiin, jossa sen vähin erin ryypiskeli. Miehet vetivät sitä uhemmin. Kun entiset olivat lopussa, sai Alma noutaa lisää. Rouvallekin tarjottiin vielä, vaan hän ei mitenkään voinut ottaa enempätä.
— No, kosk'ei olut kelpaa, niin ottakaa sitten kahvia ja pullaa, sanoi vieras antaen rouvalle pari markkaa.