Sill'aikaa kun Alma oli ostamassa tarpeita, teki äiti tulen kyökin hellaan. Alman tultua vetäysi hän lapsineen kyökkiin, puuhasi kahvin valmiiksi ja alkoi nauttia pienten tovereinsa kera. Siinä tahtoi vanhat muistot johtua mieleen ja vedet kiertyä silmään.
Miehet eivät huolineet kahvista.
Sitten alkoi äiti puuhata illallista tulelle.
Miehet istuivat konttoorissa ja nauttivat nauttimistaan olutta.
— Tämä oli onnellinen päivä tämä, mutta mitäs huomenna… sanoi rouva tultuansa konttooriin.
— Huomenna?! Kullakin päivällä on suru itsellään, puhui asioitsija, jonka kieli jo alkoi käydä kerkiäksi.
— Vieläkö ostamme olutta? kysyi vieras.
— Vielä, vielä! vastasi isäntä.
Olutta haettiin lisää.
— Mull'on huomenna raastupapäivä… kova päivä. Tule sinä, veikkonen, aamulla tänne, että saan kohmeloryypyn, puhui asioitsija, kompuroiden sohvan luo, rötkähti siihen ja syvästi nikotellen nukkui kohta. Vieraskin lähti ja pääsi kuin paasikin jyrkänlaisia portaita ponnistellen kadulle.