Kun kuolon kello soipi
Jo veikon viimeisen,
Ken jäädä yksin voipi
Maailman murheesen.
Kun kaikki ystävät olivat pois menneet, halusi vanhus seurata heitä. Hän alkoi lakastua, kun eivät vuoriston viileät vedet enää kostutelleet sen vanhoja juuria. Kun syksyn rajut ilmat alkoivat temmeltää ja elämöidä salon sydämmessä, tunsi vanhus voimansa vähenevän. Ja eräänä päivänä, kun myrskyn nujakka kulki ketojen yli, kaatui se entisen puron uomaan, vaipui kuin armaan ystävän syliin.
Jatalampi.
Sinuakaan en voi koskaan unhottaa, musta Jatalampi, enkä sitä tarinata, jonka kansan kertomus ja metsän mieluisa humina tuntee sinusta. Usein olin istunut metsäisellä harjulla vierelläsi ja katsellut sumentunutta silmääsi ja ryönäytyneitä rantojasi. Usein olin istuskellut siinä ja arvellut, että mikähän tummensi sinunkin kirkkaan silmäsi, mikä rantasi rumensi, mikä mielesi murheelliseksi saattoi, koskapa sinun kerrotaan itkevän ja valittavan määrättyinä aikoina vuotta. Tiesin, että puhdas olet sinäkin alunpitäin ollut ja kirkas silmäsi taivasta kuvastava. Siitä syystä nuo kysymykset mielessäni väikkyivät.
Vihdoin sain selvyyden arveluihini, vastauksen kysymyksiini.
Satuin taas muutamana elokuun iltana kulkemaan tuota metsäistä harjua. Kun jalkaani tuntui raukasevan, laskeusin kivelle levähtämään. Toiselta puolen harjun välkähteli puitten välistä Jylhän selän hiljainen laine ja niemet ja lehtoiset saaret heloittivat ilta-auringon hohteessa, toiselta puolen näkyi Jatalammin samea pinta. Metsä oli tyyni ja rauhallinen, eikä ääntä kuulunut muuta kuin illan henkäysten humina puitten latvoissa. Istuessani siinä ja silmäillessäni puolelle ja toiselle, kävi minun kuin runoilijan, joka laulaa:
Kuin katselin siell' luonnon ihanuutta,
Outoihin Taivuin ajatuksihin.
Hempeetä kesäyön mä hiljaisuutta
Sydämin ihaelin sykkivin.
Siell' oli näky mitä ihaninta,
Maa tyyni oli, tyyni järven pinta.
Ja vanhat muistot alkoivat mieltäni hivellä ja entiset kysymykset esiin nousta. Silloin oli kuin vieressäni oleva korkea kuusi olisi puhelahjan saanut ja lausunut:
— Jos sinä niin kovin hartaasti haluat lammin tarinata tietää, niin minulta sen saat kuulla kokonaisenaan, sillä osan tapauksesta olen omin silmin nähnyt.
Minä nyökäytin päätäni myönnytykseksi ja sanoin: