Muuan akkanen ihminen istui karsinpenkillä ja ruopotteli päätään.
Minä nakkausin heti heinille pitkälleni.
— Hyvää iltaa! alkoi toverini.
— Pankaahan siihen, vastasi nainen karsinpenkiltä. Toverini vähän ällistyi naisen oudosta tervehdyksestä ja tarkasteli ihmistä.
— Missäs isäntäväki on? kysyi hän sitten.
— Ettäkö sinne menisitte, ärähti nainen.
— Eipähän niin sinne, eikä tänne, vaan että saisimme kysyä yösijaa, ehätin minä sanomaan, ett'ei toverini, joka oli kiivas luonteeltaan, ehtisi pikastua.
— Näyttääkös tässä sijaa puuttuvan? kysäsi akka jotenkin äreästi.
— Eipä silti, eikä sen tähden, vaan onhan tavallista ja tarpeellista matkamiehen sitä kysyä, selitin minä niin sävyisästi kuin voin.
— No, nyt sen tiedätte, ärähti nainen.