Väleen olimme valmiit taipaleelle ja kysyimme, mitä olimme velkaantuneet taloon.
— Enhän minä osaa siitä maksua ottaa, kun ei tässä ennenkään vierailta… Ikävätä vaan, ett'eivät isäntä ja emäntä olleet kotona, kyllä ne olisivat teitä vierainaan pitäneet. Nyt ovat herrat saaneet tyytyä siihen, mitä ovat saaneet.
Me vakuutimme hänelle että olimme täysin tyytyväiset, ett'emme parempata yösijaa olisi saaneet mistään.
Hän saatteli meidät veräjälle ja neuvoi tielle.
Ukkia emme tavanneet.
Päivä oli yhtä kuuma kuin eilinenkin, mutta roolit olivat meiltä vaihtuneet toverini kanssa. Hän se oli väsynyt ja tuskitteli ja etsi katvepaikkoja, minä olin virkeä, astuin edellä ja laulelin.
* * * * *
Sen erän perästä eivät olleet pirut käyneet tuossa talossa, eikä siinä ollut liioin ollut mielipuoliakaan.
Seuraavana talvena oli isäni kinkerimatkallaan tavannut tuon samaisen talon isännän ja kysässyt muun puheen lomassa, kuinka heidän mielipuolensa jaksoivat? Siihen oli isäntä kertonut heillä käyneen kummia herroja ja puhunut koko tapauksen. Siitä pitäin oli Lassi, hänen veljensä kokonaan muuttunut. Oli ruvennut käymään kirkossa, tutkimaan Jumalan sanaa ja ennen kaikkia tekemään ahkerasti työtä, johon hän ei ollut ennen ryhtynyt ollenkaan… oli ruvennut syömään hyvin ja nukkumaan vielä paremmin, oli lihonut ja nuortunut kokonaan, eikä piruista ole virkkanut halaistua sanaakaan. Samoin hänen sisarensa, Anna, meidän tuollinen emäntämme, oli tullut toiseksi ihmiseksi. Tekee työtä kaikkea, auttaa emäntää, on hiljainen ja nöyrä, mutta iloinen ja reipas, peseytyy joka aamu ja pukeutuu siististi, sillä eihän sitä tiedä milloin herroja tulee. Hän kertoo kaikille tapauksen ja kuinka häntä hävetti ja hävettää, kun muistaa minkälaisessa pukimessa oli herroille laittanut illallista ja tiloja.
Rahan kaavoja.