— Miten sen ottaa: olihan tässä jo isällä talonrähjää, mutta minun aikanani tämä on tälleen tullut.
— Sen voi arvata, teidät nähtyään…
Emäntä toi kahvia.
— Mistä sitä rahaa tehdään? kysyi isäntä, emännän mentyä.
— Kullastako vai hopeasta? jatkoi hän, kun ei vieras näyttänyt kysymystä hoksaavan.
— Paperista, isäntä hyvä, paperista ja ainoastaan paperista. Ei sitä kannata meikäläisten kullasta eikä hopeasta valaa, puhui vieras innolla ja otti pari seteliä laukustaan.
— Tämmöisiä niitä tehdään.
— Isäntä otti ja katseli seteleitä.
— Ihanhan nämä on kuin oikeata rahaa.
— Niinhän ne pitää ollakin… väärää ei saa tehdä. Tyhmyydestä sitä sakotetaan.