Lähes puoleen oli jo yö kääntynyt, ennenkuin päivän työt oli tehty, kaikki heinät kokoon saatu ja isäntä kotia joutunut; silloin ei ollut enää ietiä mennä vierasta tapaamaan.
Isännän hämmästys on helpompi käsittää kuin kertoa, kun hän ei aamusella päässyt millään keinoin kamariin, jossa vieras nukkui. Ovi oli lukittu sisästäpäin. Hän koputti kerran, toisen, kolmannen… Ei vastausta. Hän ryskytti, hän paukutti… kaikki turhaan. Hän lähti rakennuksen taakse, ikkunasta katsomaan. Kokoon oli hän tuskasta kutistua, sinne saavuttuaan. Ikkuna oli auki eikä miestä näkynyt huoneessa eikä missään. Isäntä nousi ikkunasta sisään ja etsi ja nuuski joka nurkan, mutta ei löytänyt mitään, ei rahoja eikä rahankaavoja. Hän katsahti ulos. Siinä oli jälet. Ruispeltoon oli tuo roisto ensin paennut ja sieltä sitten… Isäntä oli kuin puolihupsu: käveli ja puheli ja välimiten kiroili itsekseen.
— Ei voi asiata vallesmannillekaan ilmoittaa… ei voi. Eihän se varastanut rahoja, itsehän minä annoin… enkä saata rahanteostakaan puhua mitään… vielä tässä rahantekijäksi vanhoilla päivillään.
Ja sill'aikaa kun isäntä näin tuskissaan epäröiden valitteli, oli vieras jatkanut matkaansa, toivottavasti toisessa mielentilassa kuin vieraanvarainen isäntänsä, ja istui luultavasti parastaikaa toisen herkkäuskoisen saiturin luona ja järjesteli rahankaavoja.
Onnen turkki.
Se ei ollut mikään matka-, vaan ihan tavallinen kessuturkki. Vuorina siinä oli Suomen lampaan valkoista nahkaa, päällinen lampaanharmaata puolivillasta ja kaulus ja puuhkat kiherävillasta, mustanharmaata karitsaa. Sitä ei oltu tehty uljaan pääkaupunkimme keskiosissa, pääkatujen varrella, vaan syrjässä, Punavuorten takana.
Onnettomaan aikaan tuotiin uusi turkki omistajalleen. Hän oli samalla viikolla tullut ajurista talonomistajaksi ja se oli turkille ikävä käänne asiain menossa. Ei sen vuoksi, ettei talonomistaja turkkia tarvitse, vaan siitä syystä, että sen oli ajuri tekeille antanut. Isäntä puki turkin päälleen vaimonsa avustamana. Pitäähän joka asiassa olla läsnä hänen, joka miehen apulaiseksi luotu on.
— Joo, hyvä turkki! Kyllähän se Matti turkin tekee, arveli isäntä.
— Hyvähän tuo on, mutta mitä sillä nyt teet? kysyi vaimo, jota oli jo rouvaksi ruvettu kutsumaan.
— Kuinka niin? Käypihän tämä pihatoimissa.