— Teidän luvallanne, hyvä herra, k:lo 10, vastasi myyjäneiti viehättävästi.
Käännyin pois, kun olin kaupat tehnyt. Samassa oli pariskunta kohdallani.
— Eikös se ole herra se ja se? kysyi nainen, kääntyen puoleeni.
— On… minä olen, mutta kuka se on, jonka huvittaa minua puhutella.
— Oh, ettekö tunne enää.
Samassa tunsin hänet… Kuka ei tuntisi entistä mielitiettyään ylioppilasajoilta. Hän oli kolmas, joka oli kylmennyt ja jättänyt minut lehellä soittamaan, viimeinen, jota olen kosinut ja jonka kanssa olen kihloissa ollut, vaikkapa vaan salakihloissa.
— Mikä sattumus, viehättävä rouva! huudahdin minä.
— Tosiaankin! Tässä on mieheni, saan luvan esittää.
— Terve! kuului miehen suusta kuin maan alta.
Astelimme edestakasin ja ihailimme uusia halleja ja puhelimme pääkaupungin nopeasta kasvamisesta.