Parin, kolmen päivän perästä sain kirjeen:
Hyvä herra!
Ne kyyneleet, joita toinen meistä vuodatti siellä Helsingin asemalla, ovat jo aikaa kuivuneet, sillä toinen on sovittanut ja saanut anteeksi suuren rikoksensa. Kiitos huvittavasta seurasta. Iloista olisi saada kerran tavata teitä täällä luonamme. Ettekö voi kiskoa itseänne hetkeksi irti hurmaavista Helsingin huveista ja tulla ystäviänne tervehtimään tänne maalle? Tätä toivoisi hartaasti
Kaksi onnellista.
Kirje ja sana "kaksi" oli samaa, tunnettua naisen käsialaa; "onnellista" sanan oli kirjoittanut joku toinen, hänen miehensä.
— Huomenna lähden sinne tervehtimään ystäviäni… lähden kuin lähdenkin.
Hänen puheensa.
Juhlapäivä valkeni, kirkas ja tyyni. Virtten hyminään heräsi isäntä.
Tehtaalla oli juhla, vietettiin isännän viidettäkymmenettä syntymäpäivää.
Sitä oli valmistettu pitkät aikaa niin isäntä- kuin työväenkin puolesta.