Tämmöinen oli työnjohtaja.
Luonnollista oli siis, että häntä yleisesti työväen kesken tuumattiin juhlapuhujaksi.
Pari miehistä meni asiata esittämään.
— Ei, hyvät miehet, ei se sovi. Minä olen nuorin mies täällä, joka en tunne oloja vielä enkä mitään. Puhe on vanhimman pidettävä, sen, joka enimmän aikaa on tehtaalla ollut. Kyllä minä saatan auttaa puhetta valmistettaessa ja ohjata lausumisessa, mutta kunnioitetun isäntämme arvo vaatii, että tehtaan vanhin työmies tunteemme tulkitsee…
Näin puhui hän ja niin sitä sovittiin.
Hän kirjoitti puheen ja tehtaan vanhin opetteli puhumaan, lausumaan työnjohtajan mieltä myöten.
Juhlapäivä valkeni, kirkas ja tyyni.
Virtten hyminään heräsi isäntä.
Hän hyppäsi ylös ja kurkisti ikkunasta. Tehtaan laulajat ja soittokunta sekä taaja joukko juhlapukuisia työmiehiä seisoi ikkunan edessä.
Siepattuansa yönutun päällensä, poisti hän verhot ja avasi ikkunan.