Voimakas eläköön-huuto kaikui raikkaasti ulkoa.
— Minä kiitän teitä, rakkaat työmiehen!! Minä kiitän sydämestäni teitä kaikkia! Tänä iltana tavataan, sanoi isäntä liikutettuna.
Iloinen laulu kajahti vastaan ja sen loputtua taas valtava eläköön-huuto.
Soittokunta asettui etunenään ja reippaan marssin soidessa lähti kansajoukko liikkeelle asunnoitansa kohti.
Isäntä seisoi liikutettuna ikkunassa ja mietteissään katseli poistuvata kansaa ja avaroita tiluksiaan ja kuinka kaikki oli somisteltu ja koristeltu yhtenä yönä: oli kuin taikavoima olisi yön-aikana hänen tiluksensa lumonnut. Ei ollut sitä seinää eikä pylvästä, johon ei ollut köynnöksiä kasvanut, ei aitaa eikä seivästä, jota ei oltu kukitettu, seppelöity ja liputettu. Juhlakenttä oli kasvavilla puilla ympäröitty, varustettu komealla kunniaportilla ja puhelavalla, ja keskeltä kenttää kohosi pitkän pitkä juhlariuku, joka oli kukilla, kiemurtelevilla köynnöksillä, lipuilla ja ilmassa häilyvillä vanteilla kaunistettu…
Isäntä seisoi kauvan mietteissään ja katseli kaunista ympäristöä.
Kello neljältä alkoi varsinainen juhla ulkona kentällä.
Kansaa oli kokoontunut äärettömästi, ei ainoastaan tehtaalta, vaan paikkakunnan herrasväkeä ja rahvasta taajoista lähikylistä.
Juhlakulussa saattoi soittokunta isäntää perheineen ja kutsuttuine vieraineen juhlapaikalle, jossa kunniaportilla otti heidät vastaan laulukunta virren värssyllä.
Sitten kokoonnuttiin puhelavan ympärille. Tässä veisattiin alkajaisiksi virsi ja tehtaan pastori piti pienen hartaushuokauksen sille Herralle, jolta kaikki hyvä anto tulee, ja kiitti Häntä että oli antanut onnellisesti valjeta tämän päivän, joka oli patroonin viideskymmenes syntymäpäivä ja teroitti työkansan mieliin kiitollisuutta Jumalata kohtaan, joka heille oli senlaisen isännän antanut, kiitollisuuttaan isäntäänsä kohtaan, joka heistä on senlaista huolta pitänyt ja tämän kaiken heille vaikuttanut. Sitten veisattiin taas virsi, johon koko yleisö innolla yhtyi.