Näin oli pastori tahtonut, eikä tietysti isännälläkään ollut mitään sitä vastaan, sillä hän oli niitä miehiä, jotka täysin tietävät, että jos ei Herra huonetta rakenna, niin ne turhaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat, että kaikki ihmiselliset pyrinnöt ilman Hänen avuttansa turhaan raukeevat.
Sen perästä julisti tehtaan insinööri juhlan avatuksi, ja leikit ja kisailut alkoivat.
Ohjelmaan kuului vielä esitelmä "työväen oloista Amerikassa", jonka mainittu insinööri piti sujuvasti ja huvittavasti.
Taas kaikui alkusoitto, pitkään ja kutsuvasti.
Kansa riensi kokoon. Puhelavalle ilmestyi vanhan miehen tutut kasvot.
Hän katseli levollisesti kertyvää kansaa ja alkoi:
Korkeasti kunnioitettu isäntämme, hra patrooni!
Lukuisa työväkenne tahtoo Teille tällä hetkellä minun kauttani toivottaa onnea ja menestystä ja kantaa hartaimmat, sydämellisimmät kiitoksensa siitä hellästä isällisestä huolenpidosta, jolla Te aina olette työmiehiänne holhoneet ja heidän parastansa valvoneet. Me vanhemmat tällä tehtaalla, jotka olemme tässä aina tehtaan syntymisestä asti työkennelleet, jotka olemme ikäänkuin kiinni kasvaneet tähän suureen yritykseen, me tiedämme, me tunnemme, kuinka tämä tehdas on syntynyt nerokkaalla toimellanne, kuinka tämä on tälle kannalle kehittynyt Teidän tarmokkaalla, viisaalla johdollanne, me tiedämme kuinka rehellisesti, vilpittömästi Te olette menetelleet kaikkia kohtaan. Ei mitään vääryyttä, ei mitään petosta ketään kohtaan, suoruus, rehellisyys, se on aina ollut Teidän tunnussananne, niin, minä sanon sen suoraan, huudan kaikille tuulille. Te olette täysin tunteneet kansamme perussävelen, elämän ydin-ohjeen: "Rehellisyys maan perii", ja toimineet sen mukaan. Mitä sitten tulee meihin työmiehiin, Teidän aluskuntalaisiinne, niin meidän kiitollisuuttamme Teitä kohtaan ei voi sanoin selittää, niinkuin ei Teidänkään hyviä töitänne meitä kohtaan voi kukaan luetella. Tuo taaja, hyvinvoipa, juhlapukuinen kansajoukko, joka tässä ympärillänne seisoo, on paras todistus teidän huolenpidostanne, niinkuin heidän tyytyväinen ja iloinen mielensä, kiitollisuudesta paisuvat rintansa ja tällä juhlahetkellä kyyneleissä kylpevät silmänsä ovat paras todistus siitä, että tässä tehtaassa on isännän ja työväen keskinäinen väli ja suhde senlainen, kuin sen ollakin pitää ja aina ja joka paikassa olla pitäisi. Kunnioitettu isäntämme! Te olette kelpo tavalla näyttäneet kaikille ajoille ja ijille, että tuo Suomen kansan sananlasku: rehellisyys maan perii, on horjumaton totuus, että se on rehellisyys, suoruus, vilpitön oikeudentunto yhdessä tarmokkaan työn ja viisaan menettelyn kanssa, joka tässä maailmassa tosimenestyksen, tosi-onnen, arvon ja siunauksen tuottaa. Antakoon korkein isämme, taivaan ja maan ja meidän kaikkien suuri Luoja Teille monen monta terveyden ja voiman vuotta yhä jatkuvalla menestyksellä toimia ja työskennellä oman perheenne, lukuisan aluskuntanne ja koko kansamme, armaan isänmaamme onneksi ja siunaukseksi! Toverit, veljet! Ja Te arvoisat vieraat! Kohottakaamme raikuva eläköön-huuto kunnioitetun isäntämme ja hänen perheensä kunniaksi ja onneksi! Eläköön!
— Eläköön!
Voimakkaasti oli puhunut vanha mies. Valtava kuin ukkosen jyrinä vyöryi eläköön-huuto kautta juhlakentän: kautta tehtaan rakennusten, kunnes se vähitellen vaipui mustan metsän hiljaiseen poveen.