Raittiin veden etsiminen.
Saaren pohjaisella, korkeimmalla paikalla kasvoi tosin muutamia pensaita ja laivamiehillä oli hyvä halu tehdä niistä valkea; vaan tämän kielsi Black tykkänään, koska, jos mannermaalla heidän läheisyydessään todella kuljeskeli mustia ihmissukuja, ei ollut tarpeellista sopimattomalla ajalla ja varten vasten ilmoittaa haaksirikkoisten tuloa, semminkin kun tuli näkyisi koko lavealle rantamaalle.
Katteinille ei tämä kielto ollut mieluinen. Hän oli edeltä kättä iloinnut saavansa väriä vettä, tehdäksensä groggia siitä vesi-osastaan, jonka hän tarkoin iltaa varten oli säästänyt; vaan hän ei voinut antaa päinvastaista käskyä ja mukautui siis hänkin perämiehen käskyyn. Jos mannermaalta löytäisivät vettä, jota hän ei epäillyt, ajatteli hän seuraavana iltana nousta jollekin saarelle, ja kun eivät silloin enää tarvitsisi peljätä mustia roistoja, valmistaisi hän rauhassa rakkaan grogginsa.
Mukavasti maaten lämpöisellä hiekalla viettivät he yönsä hyvästi tämän leveysasteen miedossa ilmanalassa. Hyönteiset eivät heitä myöskään vaivanneet ja heiltä puuttui ainoastaan raitista ja kylmää lähdevettä, voidaksensa vielä kerran mielinmäärin täyttää janoansa. Vaan olihan maa tuossa vastapäätä; tekihän katteinin mieli sinne, jossa seuraavana päivänä ehkä olisivatkin, ja sitte piti käännyttämän Itä-intian saaristoa kohti — jos ei vaan se vaivaloinen soutaminen olisi ollut.
Kaikki eivät kuitenkaan tänä yönä maanneet; Black ei sitä sallinut. Kaksi miestä täytyi maata venheessä, sillä eihän voitu tietää, mitä saattoi tapahtua; sillä perämies ajatteli mustista asukkaista kaikenmoista pahuutta. Senlisäksi hän määräsi vartiaksi yhden miehen, jonka sijaan joka tunti astuisi toinen. Itse tahtoi hän vartioida aamupuhteella, koska, jos villeillä on tarkoitus hyökätä jonkun matkuen kimppuun, lie melkein aina säästävät sen aamupuhteesen, jolloin vartioimista ei tahtonut muille uskoa.
Senkin puolesta oli joidenkuiden valvominen tarpeellinen että parkaasi pysyisi vedessä, ettei se luoteen aikana taas jäisi kuivalle maalle, jolloin se epätasaisen lastinsa vuoksi helposti halkeaisi vuotavaksi. Muutoin näyttäytyi pelkonsa mustien suhteen olleen perätön; sillä heitä ei vähääkään häiritty ja kaikesta näkyi ettei heitä paitsi yhtään inhimillistä olentoa ollut koko tienoolla. Päivän tultua tarkasti Black turhaan pitkällä laivakiikarilla rantaa. Nousevaa savua ei huomattu missään ja yhtä vähän taisi muutakaan epäilyksen alaista keksiä. Ehkä tämä niemeke, mikä se kartan jälkeen täytyi olla, oli tällä kertaa tykkänään asumaton; sillä hän tiesi hyvin, ettei Austraalian villeillä suvuilla ole pysyväistä asuntopaikkaa, vaan että he kulkevat paikasta toiseen.
Näin ollen, ei veden etsintäretki mannermaalla ollut ollenkaan vaarallinen, vaikka ei Black uskonut sen onnistumista, senmukaan kun hän oli maan luonnosta kuullut kerrottavan. Vaan se oli katteinin tahto ja sitä paitsi eivät sittemmin tarvitsisi nuhdella lisiänsä, etteivät viimiseen saakka koitelleet enentää vesivarojansa. Tosin heiltä täten meni hukkaan kokonainen matkapäivä, vaan häntä lohdutti sekin seikka, ettei tänäkään aamuna tuullut hiukkaakaan. Taas olisi heidän täytynyt tarttua airoihin, jota kulkutapaa merimies enimmän vihaa.
Katteini Oilytt oli kaiken tämän antanut tapahtua, piittaamatta vahdista tai muusta. Hietarannalle nostetulla matrassillaan joi hän vielä iltasella "jäykän" grogg'insa ja poltteli nysä-piipullansa, jonka tehtyä hän, varjeltuakseen yökasteesta, veti korvillensa villapeitteen; hän makasi rauhallisesti auringon nousuun, jolloin Black hänen herätti, koska ei yksikään silmänräpäys saanut hukkaan mennä.
Aamiainen oli pian syöty; sillä kun syötiin kylmää ruokaa, ei sitä kauan tarvittu valmistaa. Parkaasi oli myös Maten huolenpidon kautta pidetty vesillä ja kun taas kaikki istuivat määrätyillä sijoillansa, soudettiin iloisella mielellä maata kohden.
Black seisoi sill’aikaa kokassa ja katseli rantaa kiikarilla, kun taas katteini Oilytt istui perässä, laskeaksensa siihen kohtaan, jossa, ympärillä olevista kukkuloista ja rantapensaista päättäen, näytti siltä, kuin pieni joki siinä laskisi mereen.