"Tuossa lähellä",
"Ja tiedättekö sen myös varmaan, tohtori?"
"Minä olen nähnyt sen".
"On hyvinkin mahdollista, että mustat miehet tässä piilottelevat", sanoi Black, "vaan kulkea tuolla ympäri, jos tahdomme tulla kallioiden keskeltä on vaivaloinen mutkatie, sillä olemmehan parillakymmenellä askeleella kuitenki perillä. Tuskin he rohennevat rynnätä päällemme, jos emme tee heille vahinkoa ja emmehän muuta heiltä tahdokaan kuin muutaman putelin vettä".
"Olipa se todella kelpo syy senvuoksi heittää venhe melkein yksinään rannalle", nurisi toinen perämies; "Luoja tietää mikä ukon päähän on pällähtänyt!"
"Vaan nyt olemme kumminkin tässä, Ovens, ja emme voi asiata enää muuttaa. Olenhan minä kylliksi vastustanut tätä yritystä, vaan se ei ole auttanut. Siis eteenpäin vaan, että pikemmin pääsisimme perille. Bob, sinä tarkastat ympäristöä; niin kohta kuin näet jonkun villin, ammut latinkisi ilmaan; me emme tahdo verta vuodattaa, jos vaan voimme välttää sen ja minun luuloni on, että ensimäinen paukaus hajoittaa heidät kaikkiin ilmansuuntiin, sillä minä suuresti epäilen heidän koko ikänään täällä kuulleen yhtään laukausta. Eespäin vaan!" Pyssy vireillä tunkeutui hän, tosin varovasti, mutta rohkeasti kivien välitse samalla, kun muut pysytteliivät hänen läheisyydessään ja tarkasti silmäilivät oikealle ja vasemmalle. Silloin aukeni taas laakso heidän eteensä ja Black näki erään niistä vesisyvänteistä, jotka siellä täällä Austraaliassa sade-aikana täyttyyvät ylenmääräisesti, vaan pouta-aikana vähitellen kuivuvat, jättäen jälkeensä viheriäisen hedelaiteen. Mutta kohta sen jälkeen huusi hän: "mitäs tämä on?" Sillä kun hän luuli löytävänsä yhden tahi muutaman perheen leiripaikan näki hän äkkiarvaamatta koko tämän avaran paikan olevan täytetyn palaneilla vieläkin savuavilla tuli-sijoilla. Tässä täytyi muutaman satamäärän villiä pitäneen leirihän, ja tästä otti Black vasten tahtoaan askeleen taapäin; sillä olisi ollut hulluutta ruveta tappelemaan semmoisen ylivoiman kanssa.
Silloin ennenkuin kerkesi tehdä mitään päätöstä, kaikui ylt'ympäri heitä raivoisa huuto, joka tunki luihin ja ytimeen ja ikäänkuin kivien sisältä kokosi lukemattomia, olennoita; vaan niin kohta kuin ilmestyivät, satoihin valkoihoisten päälle keihäitä rakeiden tapaisena tulvana.
Samalla eurooppalaisetkin laukasivat pyssynsä joukkoon, joita ei enää aikoneetkaan säästää; ensi silmänräpäydessä eivät nähneet yhtään mustaa ja senvuoksi kiiruhtivat niin pian kuin mahdollista vetäytymään vaarallisten kallioin keskeltä pois.
"Oi, Jumalani!" vaikeroi kokki, vaipuen polvilleen; "senhän jo tiesinkin; — oi, ne verenhimoiset pakanat!"
Kun Black kääntyi häneen päin näki hän, että onnettomaan oli sattunut yhdeksän tahi kymmenen keihästä, jotka kaikki syvälle olivat tunkeuneet hänen ruumiisensa, — niin, koko villien joukko näkyi ottaneen ainoastaan hänen ampumataulukseen, sillä maa ylt'ympäri oli peitetty heittokeihäillä. Tämä oli luultavasti pelastanut muut samasta kohtalosta, sillä mustain vihollisten viha kääntyi ainoastaan tähän poloseen, jonka he luulivat jostakin vieraasta suvusta ruvenneen vakoojaksi valko-ihoisille.