"Eräästä kuunarista, herra; se on tiellä sanalla sanoen onkinut meidät mereltä."
"Tämä on ollut Jumalan suoma — ja ettekö ole nähneet katteini Oilytt'iä?"
"Me löysimme hänen tuolla ylhäällä; hän on kuollut ja villit ovat ruumiistaan tehneet seulan."
"Vai niin… sitte hän on saanut mielettömyydestään rangaistuksen."
"Vaan missä ovat tavaran-hoitaja ja kokki?"
"Kokki kaatui villien ensimäisessä hyökkäyksessä. Emme voineet ottaa häntä myötä. Tavaran-hoitaja makaa tuolla ylhäällä kivien välissä. Ei kumpainenkaan heistä tunne enää kipuja."
"Onneton tohtori! Kirvesmies ja Jim ovat myös murhatut venheesen."
"Ne verenhimoiset ihmiset!" sanoi merimies; "vaan kyllä te olette hyvästi maksaneetkin heidän pahat tekonsa ja tätä tarpeellista muistutusta eivät niinkään pian unhottane."
"Emmekö nyt, Black, mene tuonne alhaalle veden luokse?" sanoi Ovens.
"Ne mustat roistot eivät nyt varmaankaan estä meitä enään."
"Mille vedelle?" kysyi Hanso, ja Ovens kertoi hänelle, kuinka kivien takana olivat löytäneet vesikuopan, vaan siellä olivat mustat hyökänneet kimppuunsa keihäillä. Hanso puisteli päätään ja sanoi: "Jos niin on, kyllä he nytkin puollustavat paikkaa samoin; minä tunnen heidät. Tämä on luultavasti su'un ainoa vesikuoppa koko tienoolla. Jos tämä otetaan heiltä, ovat he hukassa tahi ovat pahoitetut vaeltamaan monta päivän-matkaa tullaksensa toiseen, jonka vuoksi he puollustavat sitä viimiseen saakka; muutoin olisivat he jo kauan sitte peljättyjen tuli-aseitten edestä paenneet erämaihinsa. Ei, Black, jos seuraatte minun neuvoani, niin palaamme laivalle mitä sukkelammin; sitä paitsi on meillä kyllin työtä kuolleiden kuljettamisessa ja kuunarin katteini on käskenyt meidän palaamaan ennen auringon laskua. Missä on kokki?"