Hän vaikeni äkkiä, sillä hän näki erään ratsastajan, jolla oli Yhdysvaltojen rakuunaunivormu, ja sen merkeistä päättäen hän oli upseeri. Tämä mies tuli täyttä laukkaa ratsastaen etelästä ja pysähtyi noitten kolmen miehen eteen.
"Hyvää päivää!" tervehti hän. "Tämä on kai Helmiaho niminen maatila?"
"Niin on", vastasi Helmiaho. "Minä olen tämän talon omistaja."
"Helmiaho itse! Hauskaa saada tavasta teitä, sillä tulen pyytämään tietoja."
"Mitä tietoja?"
"Se ei ole niin helposti sanottu. Sallikaa minun istua tähän hetkeksi!"
Hän hyppäsi hevoseltaan ja istui heidän viereensä. He katselivat häntä tarkasti, eikä hän ollut sitä huomaavinaan. Hän oli tanakka, lyhytkasvuinen mies, paksu ja musta oli täysipartansa. Katseensa oli terävä; huulet eivät näkyneet, koska ne olivat viiksien peitossa.
"Olen täällä tiedusteliana", sanoi hän keveällä äänellä. "Olemme pysähtyneet tuonne Fort Sillin luo ja aiomme Ljaano estakaadolle."
"Missä tarkoituksessa?" kysyi Helmiaho.
"Hallitukselle on tullut tieto, että aavikoilla on viime aikoina tapahtunut monta väkivaltaista tekoa. Tämä on ankarasti rangaistava. Luultavaa on, että pahantekijät ovat liitossa keskenänsä ja että tämä liitto vielä on erittäin hyvin järjestetty. Tämä joukkio on nyt ankaralla ja voimakkaalla iskulla hävitettävä. Kaksi eskatroonaa on tähän toimeen määrätty ja niitten tulee puhdistaa aavikot ja lähiseudut kaikesta epäilyttävästä roskaväestä. Tämä voima on nyt sioitettuna Fort Sillin luona, niinkuin jo äsken mainitsin, ja minut on edeltäkäsin lähetetty tänne hankkimaan tietoja ja tekemään liittoa noitten rehellisten asukasten kanssa. Edellytämme tietysti, että jokainen rehellinen mies meitä auttaa."