"Se on itsestään selvä, herrani. Iloitsen siitä, että olette minun puoleeni kääntyneet, ja saatte olla varmat siitä, että teitä kaikin voimin autan. Juho Helmiaho tunnetaan mieheksi, johon jokainen rehellinen mies saa luottaa."
"Sen olen kuullut ja siksi tänne tulen."
Helmiaho alkoi täysin luottaa upseeriin. Hän kertoi nyt, minkä hän oli kauppiaasta kuullut, sekä eilisestä kaksintaistelusta että vieraanmiehen kuolemasta.
Upseeri kuunteli tarkkaavaisesti. Hänen kasvojensa eleet eivät muuttuneet, mutta hänen silmänsä säkenöivät ja Helmiaho päätti siitä, että soturia viehätti kuulla kaksintaistelusta. Mutta tarkka katsoja olisi ehkä huomannut, että silmistä paloivatkin vihan ja kiukun liekit. Hän puristi kädellään sapelinkahvaa ja kerran kuului siltä, kuin olisi hän hampaitaan purrut. Muuten oli hän levollinen, eikä hän näyttänyt huolivan muusta, kun tarkasti seurata kertomuksen juonta.
Helmiaho lopetti kertomuksensa selittelemällä seudun yleisiä oloja ja miten vaarallista oli kulkea Ljaano estakaadon yli sekä lisäsi, että kahden eskatroonan ratsuväen oli sangen vaikeata, oliko edes mahdollistakaan, kulkea aavikon yli, siellä ei ollut laidunta, ja mikä oli pahinta, heillä ei ollut vettä. Jos rupeaisi kuljettamaan eläimen ruokaa ja vettä mukanaan, niin tarvittaisiin siihen monta kuormajuhtaa ja nämät taas vaikeuttaisivat matkaa ja tarvitsisivat itse paljon kuljetettavista ruokavarastoista.
"Saatatte olla oikeassa", sanoi upseeri. "Mutta ei se minuun kuulu, se on päälliköitten asia. Mutta sanokaa minulle herrani, kuinka oikeastaan on tuon erämaan hengen laita joka kuuluu liikkuvan Ljaano estakaadolla. Olen kuullut paljon tästä käsittämättömästä hengestä puhuttavan mutta en ole koskaan saanut siitä mitään varmaa tietoa."
"Sitten on käynyt teille samalla tavalla kuin minulle ja kaikille muille. Voin muutamin sanoin kertoa teille, minkä siitä tiedän. Ljaano estakaadon henki on salaperäinen ratsastaja, jolta ei kukaan ole henkiin päässyt, joka vaan hänen kasvonsa on nähnyt, vaan on kaatunut hänen kuulastaan, mikä aina sattuu keskellä otsaa. Merkillistä on, että nämät kaatuneet aina ovat olleet rikollisia, jotka ovat tehneet Ljaano estakaadon vaaralliseksi. Tämä henki näkyy siis olevan henkilö, joka on tehtäväkseen ottanut niitten rikosten rankaisemisen, jotka siellä tehdään."
"Hän on siis ihminen?"
"Tietysti!"
"Mutta miten hän käyttäytyy, ollakseen kaikkialla ja aina näkymättömissä? Hänellä täytyy olla ruokaa ja juomaa sekä itsellensä että myös jollekin eläimelle. Mistä hän sitä saa?"