"Sitten saan kertoa teille, että tulen Fort Sillistä ja tunnen komentajan siellä varsin hyvin. Edellisen nimi tosin oli Paine mutta hän kutsuttiin sieltä pois kolme viikkoa sitten ja hänen sijaansa tuli majuri Ovio, mutta siitä ette näy tietävän mitään. Te sanotte ratsastaneenne Fort Sillistä viikko sitte; jos tämä olisi totta, pitäisi teidän tuntea majuri Ovion. Kun ette häntä tunne, ette siis ole siellä olleet, ja koko tuo juttu rakuunoistanne ja Ljaano estakaado -retkestänne on pelkkää petosta."
Sangen hämillään oli Isäntä tästä, mutta hän koetti sitä peittää ja sanoi:
"No minä myönnän, ettei joukkoni olekkaan Fort Sillissä, mutta ei tätä asiaa sentähden tarvitse petokseksi sanoa. Minun täytyy olla varovainen enkä saa ilmoittaa väkeni todellista olopaikkaa."
"Älkää tuhmuuksia laverrelko! Minulta ei teidän tarvitse salata. Ajattelen jokaisen upseerin olevan iloissaan, jos Vanha Kovakoura olisi hänen uskottunsa. Muuten en näe teitä nyt ensikertaa. Ettekö kerran olleet oikeudessa Los Aminaksessa erään junan hätyyttämisestä? Teidän onnistui silloin muuttamien roistojen avulla todistaa olleenne muualla, mutta syyllinen te kuitenkin olitte. Te julistettiin vapaaksi, mutta teidät olisi hirtetty jollette olisi päässeet pakenemaan."
"Se en ollut minä."
"Älkää valhetelko! Isänti tai Isäntä tai sinnepäin oli silloinen nimenne."
"Nykyistä nimeänne en tiedä, enkä myös miksi olette valepuvussa, enkä aio sitä tutkiakaan; siirtäkää vähän viiksiänne, olen varma siitä että olette ristihuuli."
"Kenen luvalla minua tuolla tavoin tentteeraatte?" kysyi Isäntä voimattomassa kiukussaan.
"Omalla luvallanne. Ei minun muuten tarvitsekaan huultanne nähdä, tiedän muutenkin mikä te olette. Tässä on aseenne, mutta korjatkaa luunne pian täältä pois ja olkaa iloinen päästessänne niin hyvällä hinnalla! Mutta varokaa toiste tielleni tulemasta! Silloin saattaisi teille käydä pahemmin."
Hän heitti pistoolit hänen jalkojensa eteen. Mies otti ne maasta, pisti vyöhönsä ja sanoi: