"Teidän syytöksenne minua kohtaan ovat naurettavia. Te varmaankin erehdytte henkilöstä. Suon teille sentähden anteeksi. Paperini ovat tuolla huoneessa, menen ne noutamaan ja näytän ne teille; olen varma siitä, että pyydätte minulta anteeksi.”
"Lännen mies nauraa teidän papereitanne, jotka varmaan ovat varastetut. Mutta jos teitä huvittaa, niin näyttäkää ne vaan meille. Minä en huoli niitä nähdä."
Mies lähti.
"Olipa tuo tulema!" sanoi Helmiaho. "Oletteko varma asiastanne herra?"
"Ihan varma", vastasi Vanha Kovakoura.
"Enkö sitä heti ajatellut", tokasi Ontuva Rankko. "Miehellä on perin petollinen naama, ja olen hänelle suoraan sanonut, mutta luikertelemalla koetti hän pälkähästä päästä. Olen minäkin ollut Arkaadiassa ja Hippokrateksella josta runoilia" — —
"Hippogryyfi se on, eikä Hippokrates!" huusi Paksu Paavo hänelle.
"Vaiti, sinä vanha paksupää! Tuskin olet tänne päässyt, kun jo rupeet väittelemään. Et voi pidättää suuttumustasi siitä, että minä olen sinua taitavampi. Kaikki 'hippo' alkuiset sanat johtuvat sanskriitistä ja siinä olen minä sinua paljon taitavampi."
"Eipä niinkään, hippos on kreikkaa."
"Kreikkaa! Kuulkaas häntä! Herra Paksu Paavo, mitä sinä oikeastaan tiedät Kreikasta? Sinä et edes tiedä, mikä oli Aleksanteri Suuren kimon nimi."