"Mutta minne hän aikoo? Lännessä ja lounaassa on Ljaano estakaado; etelässä hän on ollut, sillä sieltä hän tuli, idästä hänellä ei ole mitään etsittävää, jäljillä on siis vaan pohjoinen ja sinne hän myös lähti.
"Master Helmiaho, älkää pahastuko, jos luulen, että olette erehtyneet. Otan asiat päinvastaiselta kannalta kuin mitä tuo mies puhui. Hän tuli etelästä ja lähti pohjoiseen; no, olen varma siitä, että jos seuraamme hänen jälkiään, huomaamme pian hänen suuntaa muuttaneen. Se, mitä hän sotilaista puhui, oli valhetta."
"Siitä olen minäkin varma; mutta miksi päästitte hänet?"
"Koska hän ei ole minun käskettävänäni, enkä voi todistaa häntä syylliseksi."
"No sanokaa kumminkin missä tarkoituksessa hän tänne tuli."
"Te näytte pitävän minut kaikkitietävänä. Mutta minä voin vaan otaksua. Minusta näyttää siltä, kuin olisi hän tullut tänne jotakin tiedustelemaan — — ja mitä? Teidän kotinne on monelle lähtöpaikkana Ljaanon yli. Ajattelen hänen tahtoneen tiedustella, oliko tälle matkalle aikovaa väkeä, sillä teiltä hän aina jotakin etua odottaa. Sanokaa itse miksi on hän on huomionsa heihin kiintynyt, ja mitä heistä on voitettavaa?"
"Hm!" mutisi Helmiaho. "Minä ymmärrän, te luulette tätä miestä Ljaano kotkaksi."
"Niin juuri teenkin."
"Mutta silloin ei teidän olisi pitänyt häntä päästää. Mutta onhan totta, ettei ollut mitään todistuksia häntä vastaan, eikä tuo siis käynyt päinsä. Hän sai kuulla Silmänkääntäjä-Reiton odottavan timanttipoikia. Ehkä hän nyt valmistautuu hyökkäämään heidän kimppuunsa."
"Varmasti tuo mies ei ole yksin näillä seuduin, vaan hänen muassaan on varmaankin muita, jotka odottavat häntä jossakin. Me emme voineet hänelle mitään tehdä, vaikka tiesinkin että hän hiipisi pois. Mutta kun hän on poissa, tahdon kuitenkin saada varmuuden siitä, olenko arvannut oikein vai väärinkö. Aion tarkasti seurata hänen jälkiään. Pitkäkö aika on hänen lähdöstään kulunut?"