Hän oli pitkä ja lujarakenteinen, kasvonsa olivat ahavoituneet ja täyspartaiset; hän oli oikea lännen mies, jonka käsistä saattoi nähdä, että ne olivat hyvin vähän levänneet, mutta ahkerasti työtä tehneet.
Tunnettuaan vieraitten oppaan, nousi hän ja huusi kaukaa hänelle:
"Tervetuloa Veri-Repo! Saako sinut vihdoinkin nähdä? Minulla on uutisia."
"Mistä?" kysyi nuorukainen.
"Tuolta kaukaa." Hän osotti länteen.
"Mimmoisia? Hyviäkö?"
"Valitettavasti ei. On tosiaan ollut hyeenoja liikkeessä."
Tämä tieto näkyi vaikuttavan poikaan sähkön tavoin. Hän heittäysi satulasta, astui reippaasti miehen luo ja sanoi:
"Tuon täytyy sinun heti kertoa minulle."
"Siinä ei ole paljon kerrottavaa ja se on pian sanottu. Mutta ensin täytyy sinun olla kohtelias ja sanoa näille herroille kuka minä olen."